Tulokset: Ajankohtaiset aiheet

Tutkimuksen tavoitteena oli edelleen muodostaa luotettava kuva Suomessa asuvien venäjänkielisten näkemyksistä ajankohtaiskysymyksiin ja tarkastella näissä näkemyksissä tapahtuneita kehityskulkuja ja muutoksia kahden vuoden takaisesta mittauksesta. Tässä alaluvussa käsitellään näihin ajankohtaisiin aiheisiin liittyvien kysymysten tuloksia.

Kaikille vastaajille esitettiin kysymys siitä, kokevatko he Ukrainan sodan aiheuttaneen syrjintää tai vihapuhetta itseään kohtaan Suomessa venäjän kielen puhumisen vuoksi. Kolmasosa vastaajista kokee näin (30 %, kuvio 28). Syrjintää kokeneiden osuus on kasvanut kolmannen kierroksen peräkkäin: vuonna 2022 näin koki 17 prosenttia ja vuonna 2024 26 prosenttia vastaajista. Ei‑vastanneiden osuus on vastaavasti laskenut 82 prosentista (2022) 72 prosenttiin (2024) ja nyt 65 prosenttiin. Vuonna 2026 viisi prosenttia vastaajista ei osannut sanoa.

Selkein alaryhmäero koskee sukupuolta: naisista 35 prosenttia ja miehistä 24 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää tai vihapuhetta venäjän kielen puhumisen vuoksi. Ikäryhmittäin syrjintäkokemukset ovat yleisimpiä nuorimmissa ikäryhmissä (20–29‑vuotiaat 34 % ja 30–39-vuotiaat 33 %) ja harvinaisimpia vanhimmassa ikäryhmässä (70–85-vuotiaat 22 %). Maassaoloajan mukaan tarkasteltuna osuus on korkein lyhimpään Suomessa asuneilla (alle kaksi vuotta 38 %, joskin ryhmä on hyvin pieni, n=13) ja 2–4 vuotta asuneilla (34 %), kun vähintään 16 vuotta asuneilla se on 28 prosenttia.

Vuoden 2024 havainto, jonka mukaan syrjintää olisi koettu useammin pidempään Suomessa asuneiden keskuudessa, ei siis saa tukea vuoden 2026 aineistosta.

Syrjintää kokeneiden osuudet vaihtelevat alueittain: syrjintää tai vihapuhetta kertoi kokeneensa 41 prosenttia Pohjois- ja Itä-Suomessa asuvista (n=143), 33 prosenttia Länsi‑Suomessa (n=112), 29 prosenttia Helsinki-Uusimaalla (n=518) ja 25 prosenttia Etelä-Suomessa (n=230), kun koko aineistossa osuus on 30 prosenttia.

Vuoden 2024 havainto syrjintäkokemusten yleisyydestä Itä‑ ja Pohjois-Suomessa saa siis tukea myös tällä kierroksella.

Myös kansalaisuuden mukaan havaittiin eroja: syrjinnän kokemuksesta ilmoitti 17 prosenttia vain Suomen kansalaisista (n=105), 33 prosenttia Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisista (n=451) ja 31 prosenttia vain Venäjän kansalaisista (n=265).

Kyselyyn sisällytettiin patteri, jossa pyydettiin vastaajia arvioimaan omaa huoltaan esitettyjä Venäjän toimintaan liittyviä ajankohtaisia aiheita kohtaan. Huolen arvioinnissa käytetty asteikko oli 1‑5, jossa 1=ei lainkaan (huolta) ja 5=erittäin paljon (huolta). Esitetyt huolen arvioinnin kohteet oli poimittu Kansalaispulssista.

Alla esitetään ensin venäjänkielisten antamat arviot huolen tasosta keskiarvoina (kuvio 29) ja jakaumina (kuvio 30), minkä jälkeen tarkastellaan venäjänkielisten vastaajien sisäisiä eroavaisuuksia huolen arvioinnissa. Tämän jälkeen vertaillaan tuloksia Kansalaispulssista saatuihin tuloksiin koko väestön kokemasta huolesta samoja aiheita kohtaan, ja vertailussa tulee jälleen huomioida tiedonkeruun eroavaisuudet tutkimusten välillä.

Yhteensä 50 prosenttia vastaajista koki melko tai erittäin paljon huolta sodan laajenemisesta Ukrainasta (kuvio 30), ja väittämän keskiarvo oli 3,4. Huolta sodan laajenemisesta tiedusteltiin venäjänkielisiltä jo vuonna 2022. Vuonna 2022 melko tai erittäin huolissaan oli 51 prosenttia vastaajista ja vuonna 2024 osuus nousi 58 prosenttiin, joten vuonna 2026 osuus oli jälleen lähellä vuoden 2022 tasoa. Muita nyt esitettyjä huolenaiheita ei tiedusteltu vuonna 2022.

30 prosenttia oli huolissaan Venäjän ryhtymisestä sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan (keskiarvo 2,6) ja 27 prosenttia siitä, että Venäjä pyrkisi vaikuttamaan suomalaisen yhteiskunnan toimintaan (keskiarvo 2,5). Kaikkien kolmen huolenaiheen keskiarvo laski vuodesta 2024. Voi siis todeta, että:

Venäjänkieliset ovat edelleen huolissaan sodan laajenemisesta Ukrainasta, vaikka eivät enää niin vahvasti kuin kaksi vuotta sitten, ja huoli Venäjän toimista Suomea kohtaan on myös laskenut vielä aikaisempaa matalammalle tasolle.

Naiset kokivat miehiä useammin huolta sodan laajenemisesta (keskiarvo 3,5 vastaan 3,2), mutta Venäjän ryhtymisestä sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan sukupuolet olivat yhtä huolissaan (2,6) ja Venäjän vaikuttamispyrkimyksistä miehet jopa aavistuksen huolestuneempia (2,5 vastaan 2,4).

Ikäryhmittäin tarkasteltuna huolenaiheet asettuvat päinvastaisiin suuntiin: huoli sodan laajenemisesta oli suurempaa vanhemmissa ikäryhmissä (20–39‑vuotiaat 3,2, yli 40-vuotiaat 3,5–3,6), kun taas Suomeen kohdistuvia sotilaallisia toimia ja vaikuttamispyrkimyksiä koskeva huoli oli suurempaa nuoremmissa ryhmissä (2,7 ja 2,8 nuorimmassa ikäryhmässä, 2,3 ja 2,4 vanhimmissa).

Maassaoloajan mukaiset erot ovat pääasiassa pieniä, ja toisin kuin vuonna 2024, lyhimpään Suomessa asuneet eivät olleet muita huolestuneempia: alle kaksi vuotta asuneiden huoli sodan laajenemisesta oli matalin kaikista ryhmistä (2,8, n=13), kun 2–4 vuotta asuneilla se oli korkein (3,6). Tulos poikkeaa vuoden 2024 tulkinnasta, jossa korostettiin lyhyen aikaa maassa asuneiden muita korkeampaa huolta: tätä ei enää ollut havaittavissa.

Luottamus suomalaiseen mediaan oli yhteydessä erityisesti Suomeen kohdistuvia uhkia koskeviin arvioihin: vahvasti mediaan luottavat olivat enemmän huolissaan Venäjän sotilaallisista toimista Suomea vastaan (keskiarvo 2,9 vastaan 2,2 heikosti luottavilla) ja vaikuttamispyrkimyksistä (2,9 vastaan 1,8). Sen sijaan sodan laajenemista koskevat keskiarvot olivat eri medialuottamusryhmissä hyvin lähellä toisiaan.

Seuraavassa kuviossa 32 vertaillaan venäjänkielisten ja koko väestön (Kansalaispulssi) välisiä näkemyksiä huolen tasosta esitettyjä aiheita kohtaan.

Kansalaispulssin koko väestöä edustaviin tuloksiin (vk 15/2026) verrattuna venäjänkieliset olivat selvästi voimakkaammin huolissaan sodan laajenemisesta: melko tai erittäin paljon huolta koki venäjänkielisistä 50 prosenttia ja koko väestöstä 26 prosenttia. Toisaalta Kansalaispulssin vastaajat olivat puolestaan enemmän huolissaan Venäjän pyrkimyksistä vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan (39 % vastaan 27 %).

Venäjänkielisten ja koko väestön vastausjakaumat eroavat toisistaan myös siten, että venäjänkielisistä 36 prosenttia ei kokenut lainkaan huolta Venäjän sotilaallisista toimista Suomea vastaan, kun koko väestössä osuus oli 11 prosenttia. Venäjänkielisten jakauman painottuminen asteikon ääripäihin ei kuitenkaan ole uusi ilmiö: myös vuonna 2024 yli puolet numeerisen arvion antaneista sijoittui asteikon arvoihin 1 tai 5. Vuoteen 2024 verrattuna muutos näkyy ennen kaikkea siinä, että ”ei lainkaan” huolta kokevien osuus on kasvanut ja ”erittäin paljon” huolta kokevien osuus pienentynyt.

Vuoden 2024 kierroksella uutena kysymyksenä esitetty tiedustelu Nato‑jäsenyyden vaikutuksista turvallisuudentunteeseen toistettiin vuonna 2026. Kysymys on vertailukelpoinen Kansalaispulssissa koko väestölle esitettyyn vastaavaan kysymykseen.

Yli puolet vastaajista arvioi, ettei Suomen Nato‑jäsenyys vaikuta heidän turvallisuudentunteeseensa (54 %, kuvio 33). 17 prosenttia koki Nato‑jäsenyyden vahvistavan turvallisuudentunnetta (7 % merkittävästi ja 10 % jonkin verran), kun taas 29 prosentilla se heikensi sitä (16 % merkittävästi ja 13 % jonkin verran). Suhtautuminen on siis muuttunut neutraalimmaksi vuodesta 2024, jolloin 42 prosenttia arvioi, ettei jäsenyys vaikuta turvallisuudentunteeseen, 21 prosenttia koki sen vahvistavan ja 37 prosenttia heikentävän sitä.

Erityisesti vanhemmissa ikäluokissa sekä kauan Suomessa asuneiden keskuudessa korostuu näkemys siitä, että Suomen Nato‑jäsenyys heikentää koettua turvallisuudentunnetta: jäsenyyden merkittävästi turvallisuudentunnetta heikentäväksi kokevien osuus nousee seitsemästä prosentista (20–29-vuotiaat) 25 prosenttiin (60–69-vuotiaat), ja maassaoloajan mukaan nollasta prosentista (alle kaksi vuotta) 20 prosenttiin (vähintään 16 vuotta); lyhimpään maassa asuneiden ryhmä on kuitenkin niin pieni (n=12), että sen osuutta voi pitää vain suuntaa antavana. Vastaavasti neutraalien osuus laskee 63 prosentista 40 prosenttiin iän myötä.

Myös luottamus suomalaiseen mediaan on selvästi yhteydessä Nato‑jäsenyyden koettuihin vaikutuksiin: vahvasti suomalaiseen mediaan luottavista (n=358) 14 prosenttia koki jäsenyyden heikentävän turvallisuudentunnettaan, kun heikosti luottavista (n=230) näin koki 54 prosenttia. Vahvasti luottavista 31 prosenttia koki jäsenyyden vahvistavan turvallisuudentunnetta, heikosti luottavista vain kuusi prosenttia.

Kansalaispulssissa raportoidut koko väestön kokemukset Nato‑jäsenyyden vaikutuksista turvallisuudentunteeseen olivat selvästi positiivisempia verrattuna venäjänkielisiin: yhteensä 71 prosenttia arvioi turvallisuudentunteen vahvistuvan (53 % jonkin verran ja 18 % merkittävästi), 21 prosenttia koki, ettei tällä ollut vaikutusta, ja vain yhdeksän prosenttia arvioi turvallisuudentunteensa heikentyneen. Venäjänkielisten vastaava jakauma oli 17 prosenttia vahvistavia, 54 prosenttia ei vaikutusta ja 29 prosenttia heikentäviä, eli suurin ero koskee neutraalisti ajattelevien ja toisaalta turvallisuudentunnetta vahvistavana pitävien osuutta: venäjänkieliset kokevat vaikutukset useammin neutraaleina, koko väestö positiivisina. Myös vahvasti suomalaiseen mediaan luottavien vastaajien arviot olivat matalammat kuin koko väestön, vaikka tämä ryhmä koki venäjänkielisistä eniten Naton vaikuttavan positiivisesti turvallisuudentunteeseensa.

Vuoden 2026 tulokset ovat samansuuntaisia jo vuoden 2022 tutkimuksessa tehtyjen Nato‑jäsenyyteen liittyvien havaintojen kanssa, vaikka eri tutkimuskierroksilla käytetyt mittarit eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Vuonna 2022 niiden vastaajien avoimissa vastauksissa, jotka olivat huolissaan omasta tai läheistensä turvallisuudesta, nousivat esiin muun muassa pelko Suomen liittymisestä Natoon ja huoli Suomen ja Venäjän suhteiden heikentymisestä. Vuonna 2026 Natoon kohdistuva luottamus oli puolestaan matalinta kaikista arvioiduista toimijoista, ja myös Naton vaikutus omaan turvallisuudentunteeseen arvioitiin useammin kielteisesti kuin myönteisesti. Mittarit kuvaavat eri asioita, mutta tulokset viittaavat siihen, että Natoon liittyvä varauksellisuus on venäjänkielisten keskuudessa säilynyt.

Vuoden 2026 kierroksella vastaajille esitettiin kaksi väittämää Suomen toimintaan suhteessa Ukrainaan ja Venäjään liittyen: Ukrainan pakolaisten vastaanottaminen ja EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet. Väittämät on esitetty vastaajille myös aikaisemmilla tutkimuskierroksilla vuosina 2022 sekä 2024 ja talouspakotteita koskeva väittämä esiintyy myös Kansalaispulssissa. Väittämiä arvioitiin asteikolla 1–5, jossa 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä.

Yleisesti ottaen venäjänkieliset ovat keskimäärin melko heikosti samaa mieltä molemmista esitetyistä väittämistä (kuviot 35 ja 36). Ukrainan pakolaisten vastaanottamista koskevan väittämän keskiarvo oli 2,9, ja samaa mieltä siitä oli 32 prosenttia vastaajista, kun taas 37 prosenttia oli eri mieltä ja 31 prosenttia sijoittui asteikon keskelle. Talouspakotväitteisiin suhtaudutaan vielä selvästi kielteisemmin: väittämän keskiarvo oli 2,4, samaa mieltä oli 21 prosenttia vastaajista ja eri mieltä 55 prosenttia. Molempien väittämien keskiarvot ovat pysyneet hyvin vakaina kolmen tutkimuskierroksen ajan.

Iäkkäämmät vastaajaryhmät ovat keskimäärin vähemmän samaa mieltä molemmista väittämistä. Ukrainan pakolaisten vastaanottamista koskeva keskiarvo laskee 3,3:sta (20–29‑vuotiaat) 2,4:ään (60–69-vuotiaat), ja talouspakoteväittämän hyväksyminen 2,7:stä 2,2:een (50–59-vuotiaat). Missään ikäryhmässä ei kuitenkaan olla erityisen samanmielisiä esitettyjen väittämien kanssa.

Muut kuin Suomen, Venäjän tai Ukrainan kansalaiset suhtautuvat eri kansalaisryhmistä kaikkein negatiivisimmin Ukrainan pakolaisten merkittävään vastaanottamiseen sekä talouspakotteisiin.

Medialuottamuksen taso on yhteydessä esitettyjen väittämien kanssa (kuvio 37): vahvasti suomalaiseen mediaan luottavat venäjänkieliset ovat kaikkien esitettyjen väittämien kohdalla selkeästi useammin samaa mieltä kuin ne, jotka luottavat heikosti suomalaiseen mediaan. Erityisen suuri ero on suhtautumisessa talouspakotteisiin.

Pakoteväittämää koskeva keskiarvo nousee 1,4:stä (mediaan heikosti luottavat) 2,3:een (keskitasoisesti luottavat) ja 3,1:een (vahvasti luottavat). Heikosti Suomen mediaan luottavista 87 prosenttia on pakoteväittämästä eri mieltä ja vain viisi prosenttia on samaa mieltä, kun taas vahvasti mediaan luottavista eri mieltä on 32 prosenttia ja samaa mieltä 42 prosenttia. Koko aineistossa pakotteista on eri mieltä 55 prosenttia ja samaa mieltä 21 prosenttia (n=903).

Koko väestön (Kansalaispulssi) ja venäjänkielisten välillä on edelleen, kuten aikaisemmillakin tutkimuskierroksilla, huomattava ero suhtautumisessa talouspakotteisiin (kuvio 38). Kansalaispulssin viikon 15/2026 kyselyssä ei ollut vastaavaa kysymystä Ukrainan pakolaisten vastaanottamisesta, joten vertailu koko väestöön voidaan tässä tehdä vain talouspakotteita koskevan väittämän osalta. Valtaosa koko väestöstä hyväksyy talouspakotteet ja vain 5 prosenttia on täysin eri mieltä, kun taas venäjänkielisissä täysin eri mieltä olevien osuus on 42 prosenttia.

Aiempien kierrosten tapaan myös vuoden 2026 tutkimuksessa vastaajilta tiedusteltiin suoraan heidän näkemystään Venäjän sotilaallisen toiminnan oikeutuksesta Ukrainassa. Kysymys esitettiin identtisenä neljän ja kahden vuoden takaiseen nähden.

Kaksi kolmesta vastaajasta ei pitänyt Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainassa oikeutettuna (kuvio 39). Sotatoimia oikeutettuna pitävien osuus on laskenut kolmannen kierroksen peräkkäin: 18 prosentista (2022) 13 prosenttiin (2024) ja 10 prosenttiin (2026). Kieltävästi vastanneiden osuus on samaan aikaan pysynyt ennallaan 66 prosentissa (2024: 66 %, 2022: 64 %), eli sotatoimia oikeutettuina pitävien osuuden lasku ei ole siirtynyt sotatoimia oikeuttamattomina pitäviin vaan kantaa ottamattomiin: ”en osaa sanoa” -vastanneita oli 14 prosenttia ja vastaamisesta kieltäytyneitä 10 prosenttia. Erityisesti vastaamisesta kieltäytyminen on yleistynyt, sillä osuus oli vuonna 2024 kuusi prosenttia ja vuonna 2022 yhdeksän prosenttia.

Taustamuuttujittain tarkasteltuna havaitaan aikaisempien vuosien tapaan, että sotaa oikeutettuna pitävien osuus kasvaa iän myötä ja erityisen voimakkaasti Suomessa asumisen ajan myötä. Ikäryhmittäin osuus nousee viidestä prosentista (30–39‑vuotiaat) 17 prosenttiin (50–69-vuotiaat). Maassaoloajan mukaan ero on jyrkkä: alle neljä vuotta Suomessa asuneista sotatoimia oikeutettuna pitäviä oli 0–1 prosenttia, mutta vähintään 16 vuotta asuneista 16 prosenttia. Samalla kieltävästi vastanneiden osuus laskee 80 prosentista 56 prosenttiin. Sukupuolten välinen ero oikeutuksen osalta on olematon (miehet 11 %, naiset 10 %), mutta naiset jättävät useammin vastaamatta tai eivät osaa sanoa (yhteensä 29 % vastaan miesten 18 %).

Alueellisesti sotatoimia oikeutettuna pitävien osuus on suurin Länsi-Suomessa (18 %) ja pienin Pohjois‑ ja Itä-Suomessa (6 %); Etelä-Suomessa osuus on 12 prosenttia ja Helsinki-Uusimaalla 9 prosenttia.

Vuoden 2024 havainto, jonka mukaan sotatoimia pidettiin useammin oikeutettuina Itä‑ ja Pohjois-Suomessa, ei siis päde 2026-aineistossa.

Koulutustason mukaan tarkasteltuna sotatoimet oikeutettuina kokevien osuus on suurin toisen asteen koulutuksen saaneilla (13 %) ja pienin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla (8 %).

Venäjän sotatoimia pitää oikeutettuna 27 prosenttia heikosti mediaan luottavista, seitsemän prosenttia keskitasoisesti luottavista ja vain kolme prosenttia vahvasti luottavista,joten vuoden 2024 tutkimuskierroksen lailla medialuottamus on yksi sotaan liittyviä näkemyksiä erotteleva tekijä myös tällä tutkimuskierroksella.

Vuonna 2026 vastaajilta kysyttiin myös Suomen ja Venäjän välisen rajan sulkemisesta. Aihe on osalle vastaajista hyvin konkreettinen, ja avoimissa kommenteissa nousivat esiin erityisesti perheenjäsenten tapaamiseen liittyvät vaikeudet.

Raja‑aihetta käsiteltiin jo vuoden 2024 tutkimuksessa Suomen Venäjän vastaisella rajalla tekemien toimien vaikutusta turvallisuudentunteeseen koskeneella väittämällä, mutta tätä väittämää ei esitetty enää vuonna 2026. Vuonna 2026 aihetta syvennettiin sen sijaan kysymällä erikseen rajan sulkemisen vaikutuksesta omaan elämään sekä arvioita sulkemispäätöksen oikeellisuudesta. Vuoden 2026 kysymykset mittaavat siten eri asioita kuin vuoden 2024 rajaa koskenut väittämä, eikä niiden perusteella voida muodostaa aikasarjaa.

Puolet vastaajista kertoi rajan sulkemisen vaikuttaneen omaan elämäänsä paljon (50 %). Jonkin verran vaikutusta koki 18 prosenttia ja vain vähän yhdeksän prosenttia vastaajista. Runsas viidennes (22 %) arvioi, ettei sulkemisella ole ollut lainkaan vaikutusta omaan elämään. Kaksi kolmesta vastaajasta kokee siis rajan sulkemisen vaikuttaneen elämäänsä ainakin jonkin verran.

Päätöstä rajan sulkemisesta arvioitiin selvästi kriittisesti. Erittäin vääränä päätöksenä sitä pitää 37 prosenttia ja melko vääränä 27 prosenttia vastaajista, eli yhteensä 64 prosenttia pitää päätöstä vääränä. Melko oikeana päätöstä pitää 17 prosenttia ja erittäin oikeana yhdeksän prosenttia, eli oikeana päätöstä pitää yhteensä 26 prosenttia vastaajista. Yhdeksän prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.

Rajan sulkemista koskeva kriittisyys on samansuuntaista vuoden 2024 rajatoimia koskeneen havainnon kanssa, jolloin venäjänkieliset suhtautuivat koko väestöä selvästi kriittisemmin siihen, vahvistavatko Suomen toimet Venäjän vastaisella rajalla heidän turvallisuudentunnettaan.

Kriittisyys oli selvästi yhteydessä rajan sulkemisen koettuun henkilökohtaiseen vaikutukseen: niistä, joiden elämään sulkeminen oli vaikuttanut paljon (n=501), 80 prosenttia piti päätöstä vääränä, kun taas niistä, joiden elämään sillä ei ollut lainkaan vaikutusta (n=219), 48 prosenttia piti päätöstä oikeana. Havainto on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jossa Suomen ja Venäjän välisen liikkuvuuden rajoitusten on kuvattu vaikuttavan erityisesti ylirajaisten perhe‑ ja sukulaissuhteiden ylläpitämiseen ja muuhun arkiseen liikkuvuuteen^[1].

Halutessaan vastaajilla oli mahdollisuus kertoa avoimesti ajatuksiaan puhelinhaastattelussa käsitellyistä aiheista varsinaisten kysymysten lisäksi. Vuoden 2026 kierroksella avoimen vapaamuotoisen kommentin jätti 328 vastaajaa 1 022:sta eli lähes joka kolmas. Kommentit käsittelivät valtaosin itärajan sulkemista, Venäjän vastaisia pakotteita ja sotaa sekä niiden vaikutuksia vastaajien omaan arkeen.

Avoimet kommentit käytiin läpi teemoittain, ja seuraavassa esitellään yleisimmät teemat esiintymismäärän mukaan. On tärkeää huomioida, että valtaosa vastaajista ei jättänyt lainkaan avointa kommenttia, joten tarkastelu kuvaa noin kolmasosan näkemyksiä.

Raja, pakotteet ja niiden vaikutukset arkeen

Selkeästi yleisin teema oli itärajan sulkeminen ja Venäjän vastaiset pakotteet: aihe esiintyi 103 kommentissa eli lähes kolmasosassa kaikista avoimista vastauksista. Kommenteissa korostui rajan sulkemisen henkilökohtainen vaikutus, ei niinkään turvallisuuspoliittinen arvio.

Toistuvin yksittäinen huoli oli perheenjäsenten ja iäkkäiden vanhempien tapaamisen estyminen. Useat kertoivat matkustavansa Venäjälle kolmansien maiden kautta, mikä pidentää matkan useisiin vuorokausiin ja lisää kustannuksia.

Emme voi nähdä rakkaitamme, koska rajat ovat kiinni, emme voi saada eläkkeitämme, ja tämä laskee elintasoamme. Rajojen sulkeminen on erittäin huono päätös.

Toinen toistuva näkökulma oli rajan sulkemisen taloudellinen vaikutus. Kommenteissa arvioitiin, että suljettu raja on vahingoittanut ennen kaikkea Suomea ja erityisesti itäisiä alueita, joilta matkailu ja sen mukana työpaikat ovat vähentyneet.

Raja ja pakotteet kytkeytyivät kommenteissa myös konkreettisiin etuus‑ ja palveluasioihin. Erityisesti eläkeikäiset vastaajat kertoivat Venäjältä kertyvän eläkkeen maksatukseen liittyvistä ongelmista, kun tarvittavia todistuksia ei saa toimitettua.

Osa kommentoijista vaati rajan avaamista nimenomaan Suomessa asuville oleskeluluvan haltijoille ja kansalaisille eikä laajasti kaikille. Vaatimusta perusteltiin sillä, että rajan sulkeminen kohdistuu tavallisiin asukkaisiin, jotka eivät ole päätöksiin syyllisiä.

Rajaa ja pakotteita koskevat kommentit eivät jakautuneet selkeästi Venäjä‑myönteisiin ja Venäjä-kriittisiin. Samassa kommentissa saatettiin toivoa sodan päättymistä ja samalla pitää rajan sulkemista Suomen omaan väestöön kohdistuvana virheenä.

Teeman painoarvo on syytä huomioida tulosten tulkinnassa: kun vastaajille annettiin mahdollisuus kertoa vapaasti mitä tahansa käsitellyistä aiheista, useampi nosti esiin rajan ja pakotteet (103 kommenttia) kuin sodan itsessään (85 kommenttia).

Sota Ukrainassa ja näkemykset sen syistä

Sotaa ja Ukrainaa käsitteli 85 kommenttia. Näkemykset hajautuivat selvästi: mukana oli sekä Venäjän toiminnan yksiselitteisesti tuomitsevia että sitä avoimesti oikeuttavia kommentteja sekä joukko kommentteja, joissa syyllisiä nähtiin olevan useita.

Sotaa oikeuttavissa kommenteissa toistuivat samat perustelut kuin aiemmilla kierroksilla: Naton laajentuminen, Ukrainan tai Yhdysvaltojen toiminta sekä ajatus siitä, että Venäjä toimi ennakoivasti. Toisaalta osa kommentoijista kertoi auttavansa Ukrainaa ja ukrainalaisia henkilökohtaisesti tai toivoi sodan päättymistä ja suhteiden normalisoitumista.

Merkittävä osa sotaa käsittelevistä kommenteista ei ottanut kantaa oikeutukseen lainkaan vaan ilmaisi toiveen sodan päättymisestä. Näissä kommenteissa sodan vaikutus näkyi ennen muuta oman arjen ja tulevaisuudensuunnitelmien epävarmuutena.

Kyselyn kokeminen poliittisena sekä muut esiin nousseet teemat

Kolmanneksi yleisin teema koski kyselyä ja haastattelutilannetta itseään: aihe esiintyi 100 kommentissa. Osa kiitti tutkimuksesta ja piti tärkeänä, että venäjänkielisten näkemyksiä kysytään, mutta selvästi yleisempiä olivat kommentit, joissa kysymyksiä pidettiin poliittisina tai provosoivina.

Osa vastaajista epäili puhelinhaastattelun anonymiteettiä ja kertoi rajaavansa vastaamistaan sen vuoksi. Venäjän kansalaisuus mainittiin useissa kommenteissa syynä jättää poliittisiksi koetut kysymykset vastaamatta. Toistuva ilmiö oli myös irtisanoutuminen näiden aiheiden seuraamisesta ja niistä keskustelemisesta: monet kertoivat, etteivät seuraa uutisia lainkaan. Osa kommentoijista kuvasi poliittisiksi kokemiaan kysymyksiä arkaluonteisiksi ja kertoi rajaavansa vastaamistaan niiden vuoksi.

Muut teemat olivat selvästi harvinaisempia: mediaa ja tiedonvälitystä käsitteli 24 kommenttia, maahanmuutto‑ ja ulkomaalaispolitiikkaa 19, kotoutumista, kieltä ja työtä 15 sekä syrjintää ja venäjänkielisiin kohdistuvia asenteita 12 kommenttia.

Kommentin jättäneiden vastauksissa sota kytkeytyi usein rajaan, pakotteisiin ja vastaajien omaan arkeen Suomessa.

Syrjinnän kokemukset

• Syrjintää tai vihapuhetta venäjänkielisyyden vuoksi kokeneiden osuus on kasvanut kolmella peräkkäisellä kierroksella: 17 prosentista (2022) 26 prosenttiin (2024) ja 30 prosenttiin (2026).

Huolen kokemus

• Huoli sodan laajenemisesta Ukrainasta on laskenut vuodesta 2024 (58 % → 50 %) ja on nyt lähes vuoden 2022 tasolla. Verrattuna koko väestöön venäjänkieliset ovat enemmän huolestuneita sodan laajenemisesta.
• Myös huoli Venäjän toimista Suomea kohtaan laski. Huoli Venäjän toimista Suomea kohtaan on edelleen maltillista (sotilaalliset toimet 30 %, vaikuttamispyrkimykset 27 %), mutta sotilaallisten toimien osalta se on nyt hieman yleisempää kuin koko väestöllä (25 %).

Nato‑jäsenyyden vaikutukset turvallisuuden tunteeseen

• Naton vaikutus turvallisuuden tunteeseen on venäjänkielisten keskuudessa selkeästi negatiivisempi kuin koko väestön keskuudessa.
• Neutraalisti suhtautuvien osuus on kasvanut selvästi: yli puolet venäjänkielisistä (54 %) koki, ettei Natoon liittyminen ole vaikuttanut turvallisuuden tunteeseensa kumpaankaan suuntaan, kun osuus oli vuonna 2024 42 prosenttia. Samalla jäsenyyden heikentävästi turvallisuudentunteeseen kokevien osuus laski 37 prosentista 29 prosenttiin.

Suhtautuminen Venäjään ja Ukrainaan liittyviin toimenpiteisiin

• Venäjänkieliset ajattelevat Venäjään kohdistuvista talouspakotteista edelleen kielteisesti, mikä eroaa koko väestön näkemyksistä.

Venäjän sotilaallinen toiminta

• Niiden osuus, jotka pitävät Venäjän sotilaallista toimintaa oikeutettuna, on laskenut kolmella peräkkäisellä kierroksella: 18 prosenttia (2022), 13 prosenttia (2024) ja 10 prosenttia (2026). Sen sijaan vastaamisesta kieltäytyneiden osuus on kasvanut kuudesta prosentista kymmeneen prosenttiin, eikä kieltävästi vastanneiden osuus ole kasvanut (66 %).

Itärajan sulkeminen

• Kriittisyys itärajan sulkemista kohtaan oli selvästi yhteydessä siitä koettuun henkilökohtaiseen vaikutukseen: ne, jotka kokivat rajan sulkemisen vaikutukset omassa elämässään vahvasti, olivat erityisen kielteisiä.

Ajankohtaisesti pinnalla olevat aiheet

• Yleisin vastaajia puhututtanut teema oli itärajan sulkeminen ja pakotteet. Tämän jälkeen eniten kommentoitiin sotaa. Lisäksi sadassa kommentissa otettiin kantaa kyselyyn itseensä: kysymyksiä pidettiin poliittisina tai vastaamista aristeltiin.

^[1] Pöllänen, Havukainen & Davydova‑Minguet 2023; Eronen ym. 2024.