Tulokset: Nuorten erillistarkastelu

Vuoden 2026 tutkimuksessa 20–29‑vuotiaiden venäjänkielisten näkemyksiä tarkasteltiin erikseen nuorten lisäotoksen avulla. Perusotoksen vastaajista 165 oli tämän ikäisiä, ja aineistoa täydennettiin lisäotoksella, josta saatiin 50 vastaajaa. Laaduntarkistuksessa neljä perusotoksen haastattelua poistettiin, koska haastattelijan loppukirjauksen perusteella vastaajana oli puoliso tai vanhempi eikä aineistosta voitu varmistaa, toimiko läheinen vain tulkkina vai vastasiko hän otokseen valitun nuoren puolesta. Lopullinen nuorten aineisto muodostuu siten 211 vastaajasta: 161 perusotoksen ja 50 lisäotoksen vastaajasta. Nuorten aineistoa ei ole painotettu, ja kysymyskohtaiset vastaajamäärät vaihtelevat.

Nuorten sisäisissä taustaryhmävertailuissa osa ryhmistä on pieniä, minkä vuoksi näitä tuloksia tarkastellaan kuvailevina. Pienten ryhmien yhteydessä ilmoitetaan vastaajamäärä, eikä yksittäisten prosenttierojen perusteella tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Erillistarkastelun tavoitteena on arvioida sekä nuorten asemaa venäjänkielisen väestön sisällä että sitä, missä määrin heidän näkemyksensä muistuttavat Kansalaispulssin samanikäisen väestön näkemyksiä. Vertailua tehdään kysymyskohtaisesti, sillä nuoret eivät muodosta yhtenäistä ryhmää eikä yhdessä asiassa havaittua samankaltaisuutta voida yleistää koskemaan heidän yhteiskuntasuhdettaan kokonaisuudessaan. Kansalaispulssi‑vertailua on lisäksi tulkittava suuntaa antavana tutkimusten erilaisten otantojen, tiedonkeruutapojen, vastauskielten ja painotusten vuoksi.

Kiinnittyminen suomalaiseen yhteiskuntaan on vahvempaa kuin poliittinen toimijuus

Nuorten arviot omasta asemastaan Suomessa ovat monilta osin myönteisiä. Omalla asuinalueellaan olonsa kotoisaksi tuntee 77 prosenttia ja 79 prosenttia kokee voivansa tuoda mielipiteensä avoimesti esiin. Suomalaisen yhteiskunnan osaksi itsensä kokee 57 prosenttia ja yhdenvertaisessa asemassa suomalaisten kanssa 66 prosenttia. Suomen haluaisi asuinmaakseen kymmenen vuoden kuluttua 143 nuorta eli 68 prosenttia vastaajista.

Poliittista toimijuutta koskevat arviot ovat selvästi jakautuneempia. Omiin kykyihinsä osallistua politiikkaan Suomessa luottaa 44 prosenttia, kun kolmannes on väittämästä eri mieltä. Venäjänkielisten mahdollisuuksiin vaikuttaa poliittisiin päätöksiin uskoo 49 prosenttia, ja Suomen yhteiskunnallisia asioita kertoo seuraavansa aktiivisesti 43 prosenttia nuorista. Yhteiskuntaan kuulumisen kokemus ja poliittinen osallistumisvarmuus eivät siten ole sama asia.

Myöskään rekisteröity venäjän äidinkieli ei merkitse yhdenmukaista yhteisöidentiteettiä. Suomessa asuvaan venäjänkieliseen yhteisöön kokee kuuluvansa 37 prosenttia nuorista, kun 36 prosenttia ei koe siihen kuuluvansa. Suomalaisen yhteiskunnan osaksi itsensä kokevien joukossa on sekä venäjänkieliseen yhteisöön kuuluvia että niitä, jotka eivät koe siihen kuuluvansa. Suomeen kuuluminen ja venäjänkieliseen yhteisöön kuuluminen eivät siis näyttäydy aineistossa toistensa vastakohtina. Havainto on samansuuntainen aiemman venäjänkielisiä nuoria koskevan tutkimuksen kanssa, jossa identiteetin ja kuulumisen on havaittu rakentuvan samanaikaisesti useisiin viiteryhmiin^[1].

Yhteiskuntaan kuulumisen kokemukset eroavat voimakkaasti Suomessa asumisen keston ja kansalaisuuden mukaan. Enintään kahdeksan vuotta Suomessa asuneista 29 prosenttia kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan, 9–15 vuotta asuneista 64 prosenttia, vähintään 16 vuotta asuneista 81 prosenttia (n=42) ja Suomessa syntyneistä 23/26 koki kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomen kansalaisista näin kokee 75 prosenttia ja ilman Suomen kansalaisuutta olevista 31 prosenttia. Taustatekijät ovat kuitenkin keskenään päällekkäisiä, joten havaintoja tulee tulkita ryhmäeroina eikä yksittäisten tekijöiden itsenäisinä vaikutuksina.

Nuortenkin luottamus on vahvasti kohdekohtaista

Nuorten instituutioluottamuksesta ei muodostu yhtenäistä kuvaa korkeasta tai matalasta luottamuksesta. Poliisiin luottaa vahvasti 83 prosenttia ja koulutusjärjestelmään 77 prosenttia nuorista. Tuomioistuimiin, kuntahallintoon ja Puolustusvoimiin vahvasti luottavia on noin kaksi kolmasosaa arvion antaneista. Sen sijaan suomalaiseen mediaan luottaa vahvasti 41 prosenttia ja Natoon 30 prosenttia niistä, jotka pystyivät arvioimaan luottamustaan. Naton kohdalla vastaajamäärä on selvästi muita pienempi: arvion antoi 141 nuorta.

Kansalaispulssiin verrattuna nuorten luottamus poliisiin, koulutusjärjestelmään ja tuomioistuimiin on suhteellisen lähellä samanikäisen koko väestön tuloksia. Selvemmät erot keskittyvät Natoon, mediaan, Euroopan unioniin ja joihinkin yleistä luottamusta mittaaviin kysymyksiin. Venäjänkielisten nuorten instituutioluottamusta ei siksi voida kuvata yleisesti koko väestöä heikommaksi, vaan ero riippuu tarkasteltavasta instituutiosta.

Myös käytännön viranomaisluottamus on nuorilla korkea. Viranomaisten kriisiohjeisiin luottaisi 83 prosenttia nuorista. Tämä havainto on tärkeä suhteessa medialuottamukseen: jopa vähän suomalaiseen mediaan luottavista nuorista 24/32 ilmoitti luottavansa viranomaisten kriisiohjeisiin. Matala medialuottamus ei siten merkitse automaattisesti yleistä epäluottamusta suomalaisia viranomaisia kohtaan.

Turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä nuoret ovat osin lähellä muita venäjänkielisiä, osin erottuvat heistä

Nuorten turvallisuuspoliittiset näkemykset eivät muodosta yhtä johdonmukaista suuntaa. Venäjän sotilaallisen toiminnan Ukrainassa eivät pidä oikeutettuna 81 prosenttia nuorista, kun vähintään 30‑vuotiaista venäjänkielisistä näin tekee 62 prosenttia. Nuoret myös vastustavat Venäjään kohdistuvia talouspakotteita ja itärajan sulkemista vanhempaa venäjänkielistä ryhmää harvemmin sekä luottavat useammin viranomaisten kriisiohjeisiin. Näissä kysymyksissä nuoret eroavat siis selvästi vanhemmista venäjänkielisistä.

Toisaalta eräissä keskeisissä turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä nuorten vastaukset ovat huomattavasti lähempänä muita venäjänkielisiä kuin Kansalaispulssin samanikäisiä vastaajia. EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet hyväksyvät venäjänkielisistä 20–29‑vuotiaista 26 prosenttia ja 30–74-vuotiaista venäjänkielisistä 21 prosenttia, kun Kansalaispulssin 20–29-vuotiaista^[2] pakotteet hyväksyvät 85 prosenttia. Nato‑jäsenyyden kokee vahvistaneen turvallisuudentunnettaan vastaavasti 16 prosenttia venäjänkielisistä nuorista, 18 prosenttia 30–74-vuotiaista venäjänkielisistä ja 65 prosenttia Kansalaispulssin samanikäisistä. Näissä kahdessa kysymyksessä venäjänkielisten nuorten näkemykset ovat siis selvästi lähempänä muuta venäjänkielistä aineistoa kuin samanikäisiä koko väestön vastaajia.

Sama asetelma ei kuitenkaan toistu kaikissa kysymyksissä. Nuoret torjuvat Venäjän sotatoimien oikeutuksen vanhempia venäjänkielisiä useammin, luottavat viranomaisten kriisiohjeisiin useammin ja suhtautuvat itärajan sulkemiseen hieman vanhempaa ryhmää vähemmän kriittisesti. Luottamus poliisiin ja koulutusjärjestelmään puolestaan sijoittuu lähelle Kansalaispulssin samanikäisten tasoa. Venäjänkieliset nuoret eivät siten sijoitu johdonmukaisesti joko vanhemman venäjänkielisen väestön tai samanikäisen koko väestön rinnalle.

Nuorten vastaajatason tarkastelu havainnollistaa, että vahva yhteiskuntaan kuulumisen kokemus voi yhdistyä erilaisiin turvallisuuspoliittisiin näkemyksiin. Aineistosta voi poimia ”vahvasti suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvien” nuorten ryhmän, ja tarkastella tämän ryhmän antamia vastauksia eri kysymyksiin. Vahvasti suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvien nuorten ryhmässä kysymyskohtainen n vaihteli 116:n ja 120:n välillä. Tästä nuorten ryhmästä 82 prosenttia torjuu Venäjän sotilaallisen toiminnan oikeutuksen ja 85 prosenttia luottaisi viranomaisten kriisiohjeisiin. Samassa ryhmässä 38 prosenttia vastustaa talouspakotteita ja 48 prosenttia pitää itärajan sulkemista vääränä. Yhteiskuntaan kuuluminen voi siten yhdistyä sekä Suomen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen hyväksymiseen että niiden arvosteluun.

Nuoret muodostavat oman, sisäisesti vaihtelevan ryhmänsä

Nuorten erillistarkastelun keskeinen havainto on, ettei ikä yksin jäsennä venäjänkielisten yhteiskunnallisia näkemyksiä. Joissakin turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä 20–29‑vuotiaiden vastaukset ovat hyvin lähellä vanhemman venäjänkielisen väestön vastauksia ja kaukana samanikäisen koko väestön näkemyksistä. Toisissa kysymyksissä nuoret puolestaan eroavat selvästi vanhemmista venäjänkielisistä tai sijoittuvat lähelle Kansalaispulssin samanikäisiä.

Venäjänkielisiä nuoria ei siksi ole perusteltua käsitellä joko muun venäjänkielisen väestön nuorempana versiona tai ryhmänä, jonka näkemykset lähestyvät automaattisesti samanikäisen koko väestön näkemyksiä. Nuorten vastauksissa yhdistyvät vahva paikallinen ja yhteiskunnallinen kiinnittyminen, kohdekohtainen instituutioluottamus sekä keskenään erilaiset turvallisuuspoliittiset kannat. Tulokset korostavat myös nuorten ryhmän sisäistä vaihtelua.

^[1] Stasulane, A. (2024). Migration and Youth: The Lived Experiences of Russian Youth in Finland. Social Sciences, 13(4), 201.

^[2] Kansalaispulssin 20‑29 -vuotiaat vastaajat on eroteltu datasta vertailun mahdollistamiseksi. Julkisissa tulosesityksissä Kansalaispulssin nuorin ikäryhmä on 15-29 -vuotiaat.