Yhteenveto ja johtopäätökset
Vuoden 2026 selvitys jatkaa vuosina 2022 ja 2024 toteutettua seurantaa Suomessa asuvien venäjänkielisten yhteiskunnallisista kokemuksista, luottamuksesta ja ajankohtaisista näkemyksistä. Tulokset kuvaavat sisäisesti moninaista väestöryhmää, eikä kehitys vuodesta 2024 ole kaikilla tarkastelluilla alueilla samansuuntaista. Kotoutumista ja osallisuutta tarkastellaan moniulotteisina ilmiöinä, ja myös luottamuksesta, poliittisesta osallistumisesta sekä Venäjään ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä saadut tulokset vaihtelevat tarkasteltavan kysymyksen mukaan.
Tuloksia on siksi perusteltua tarkastella kysymyskohtaisesti eikä tiivistää niitä yhdeksi arvioksi Suomessa asuvien venäjänkielisten suhteesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi Venäjän sotilaallisen toiminnan oikeutusta, talouspakotteita, Nato‑jäsenyyden turvallisuusvaikutuksia ja itärajan sulkemista koskevat kysymykset tuottavat keskenään erilaisia vastausjakaumia. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole systemaattisesti analysoitu, miten nämä näkemykset ovat yhteydessä kotoutumiseen, yhteiskuntaan kuulumiseen tai institutionaaliseen luottamukseen.
Monet tulokset ovat pysyneet lähellä vuoden 2024 tasoa, mutta myös muutoksia näkyy
Vuonna 2024 havaittu lasku useissa osallisuutta ja suomalaisen yhteiskunnan arviointia koskevissa mittareissa ei jatkunut vuonna 2026. Vertailukelpoisten väittämien tulokset pysyivät usein samoina tai muuttuivat pääosin vain vähän ja eri suuntiin. Yhdessäkään vertailukelpoisessa osallisuusväittämässä ei kuitenkaan ole palattu vuoden 2022 tasolle, jolloin tulokset olivat kauttaaltaan positiivisempia.
Myös institutionaalisen luottamuksen muutokset olivat pääosin pieniä ja toimijakohtaisia. Selvempää laskua näkyi poikkeustilanteessa toimimista koskevissa arvioissa: viranomaisten kriisiohjeisiin luottavien osuus laski 81 prosentista 74 prosenttiin ja vapaaehtoiseen pelastus‑ tai avustustyöhön valmiiden osuus 87 prosentista 73 prosenttiin. Enemmistö suhtautui silti edelleen molempiin myönteisesti.
Ajankohtaisissa kysymyksissä muutokset kulkivat eri suuntiin. Venäjän kielen puhumiseen liittyvästä Ukrainan sodan aiheuttamasta syrjinnästä tai vihapuheesta ilmoittaneiden osuus nousi 26 prosentista 30 prosenttiin ja on kasvanut kaikilla kolmella tutkimuskierroksella. Sen sijaan huoli sodan laajenemisesta laski 58 prosentista 50 prosenttiin, ja myös huoli Venäjän sotilaallisista toimista Suomea vastaan väheni.
Nato‑jäsenyyden vaikutus omaan turvallisuudentunteeseen arvioitiin aiempaa useammin neutraaliksi: 54 prosenttia katsoi, ettei jäsenyys vaikuta turvallisuudentunteeseen, kun vuonna 2024 osuus oli 42 prosenttia. Turvallisuudentunnetta heikentäväksi Nato-jäsenyyden kokevien osuus laski 37 prosentista 29 prosenttiin.
Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainassa oikeutettuna pitävien osuus laski 13 prosentista 10 prosenttiin. Sotatoimet oikeutuksen torjuvien osuus pysyi kuitenkin noin kahdessa kolmasosassa vastaajista. Muutos näkyi siten enemmän kantaa ottamattomien kuin sotatoimet yksiselitteisesti torjuvien osuuden kasvuna.
Monet keskeiset tulokset ovat samalla hyvin vakaita. Esimerkiksi noin 72 prosenttia vastaajista haluaa asua Suomessa vielä kymmenen vuoden kuluttua, käytännössä saman verran kuin vuonna 2024.
Suomeen kiinnittyminen on moniulotteista
Kotoutumista ja osallisuutta on tässä tutkimuksessa tarkasteltu moniulotteisina ilmiöinä. Tulokset havainnollistavat, että paikallinen kotoisuus, suomalaisen yhteiskunnan osaksi kokeminen, venäjänkieliseen yhteisöön kuuluminen ja poliittinen toimijuus saavat erilaisia arvioita.
Vahvinta on paikallinen kotoisuus: 82 prosenttia kokee olonsa kotoisaksi omalla asuinalueellaan. Suomalaisen yhteiskunnan osaksi itsensä kokee 59 prosenttia. Sen sijaan 36 prosenttia kokee kuuluvansa Suomessa asuvaan venäjänkieliseen yhteisöön. Venäjänkieliseen yhteisöön kuuluminen ei siten ole kaikkia rekisteröidyltä äidinkieleltään venäjänkielisiä yhdistävä kokemus.
Poliittista toimijuutta koskevat arviot jäävät matalammiksi. Luottamus omiin kykyihin osallistua politiikkaan Suomessa ja arvio venäjänkielisten mahdollisuuksista vaikuttaa poliittisiin päätöksiin saivat lähes kaikkia muita osallisuusmittareita matalammat keskiarvot, ja erityisesti luottamus omiin kykyihin osallistua politiikkaan keräsi suurimman osuuden täysin eri mieltä olevia vastaajia. Poliittisen toimijuuden yhteys paikalliseen kotoisuuteen ja yhteiskuntaan kuulumisen kokemukseen edellyttäisi tarkempaa aineistoanalyysia, eikä näitä yhteyksiä ole tässä raportissa systemaattisesti tarkasteltu.
Kiinnittymisen kokemukset vaihtelevat myös maassaoloajan, suomen kielen taidon ja kansalaisuuden mukaan. Esimerkiksi kokemus suomalaisen yhteiskunnan osaksi kuulumisesta on vahvempi hyvän suomen kielen taidon ryhmässä ja Suomen kansalaisilla. Kyse on kuitenkin poikkileikkausaineistossa havaituista ryhmäeroista, eikä aineiston perusteella voida erottaa näiden osin päällekkäisten taustatekijöiden itsenäisiä vaikutuksia.
Vastaajien omat onnistuneen kotoutumisen määritelmät tukevat moniulotteista tulkintaa. Sisällöllisessä avovastausanalyysissä (N=892) yleisimmät teemat olivat työ ja taloudellinen omavaraisuus (58 %) sekä kieli ja kielellinen toimintakyky (57 %). Niiden rinnalla nousivat sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus (39 %), kulttuuri, normit ja sopeutuminen (24 %) sekä kuuluminen, hyvinvointi ja elämän vakiintuminen (18 %). Vastaajien määritelmissä onnistunut kotoutuminen ei rajoitu vain työhön ja kielitaitoon.
Myös nuorten erillistarkastelussa (N=211) paikallinen kotoisuus, suomalaisen yhteiskunnan osaksi kokeminen ja venäjänkieliseen yhteisöön kuuluminen saavat keskenään erilaisia jakaumia: 77 prosenttia kokee olonsa kotoisaksi asuinalueellaan, 57 prosenttia kokee itsensä suomalaisen yhteiskunnan osaksi ja 37 prosenttia tuntee kuuluvansa venäjänkieliseen yhteisöön Suomessa.
Luottamus on voimakkaasti kohdekohtaista
Luottamusta ei ole perusteltua kuvata yhtenä yleisenä suhtautumisena suomalaiseen yhteiskuntaan. Vastaajien arviot vaihtelevat voimakkaasti toimijoittain.
Poliisiin luottaa vahvasti 80 prosenttia ja koulutusjärjestelmään 72 prosenttia vastaajista. Kuntahallintoon vastaava osuus on 55 prosenttia, terveydenhuoltojärjestelmään 43 prosenttia, suomalaisiin tiedotusvälineisiin 36 prosenttia ja Natoon 15 prosenttia. Myös niiden osuus, jotka eivät osaa arvioida toimijaa, vaihtelee huomattavasti.
Maassaoloajan mukaan tarkasteltuna yhteiskuntaan kuulumisen ja institutionaalisen luottamuksen tulokset eivät kehity samalla tavoin. Pidempään Suomessa asuneet kokevat useita osallisuuden ja kuulumisen ulottuvuuksia vahvemmin, mutta heidän luottamuksensa useisiin instituutioihin ei vastaavasti kasva ja on joidenkin toimijoiden kohdalla matalampaa.
Suomalaiseen mediaan kohdistuva luottamus on yhteydessä useisiin muihin näkemyksiin. Vahvasti mediaan luottavat hyväksyvät talouspakotteet useammin, pitävät Venäjän sotilaallista toimintaa harvemmin oikeutettuna ja kokevat Nato‑jäsenyyden useammin turvallisuudentunnettaan vahvistavaksi kuin mediaan vähän luottavat. Yhteys ei kuitenkaan ulotu kaikkiin kysymyksiin: esimerkiksi huoli sodan laajenemisesta on medialuottamusryhmissä lähes samalla tasolla.
Venäjään ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä näkemyksissä on sisäistä vaihtelua
Venäjän sotilaallisen toiminnan oikeutus, Nato‑jäsenyys, Venäjään kohdistuvat talouspakotteet ja itärajan sulkeminen tuottavat keskenään erilaisia vastausjakaumia.
Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainassa ei pidä oikeutettuna 66 prosenttia vastaajista ja oikeutettuna 10 prosenttia. Nato‑jäsenyyden arvioi neutraaliksi oman turvallisuudentunteensa kannalta 54 prosenttia vastaajista. Venäjälle suunnatut talouspakotteet hyväksyy Suomelle koituvasta haitasta huolimatta 21 prosenttia ja 55 prosenttia on eri mieltä. Itärajan sulkemista pitää vääränä noin kaksi kolmesta vastaajasta.
Myös vastaajatason tarkastelu havainnollistaa, että eri turvallisuuspoliittiset kannat voivat yhdistyä keskenään eri tavoin. Niistä vastaajista, jotka olivat vastanneet kaikkiin kolmeen Venäjän sotatoimien oikeutusta, itärajan sulkemista ja Nato‑jäsenyyden turvallisuusvaikutusta koskevaan kysymykseen (N=684), vain 28 prosenttia yhdisti kolme näkemystä: Venäjän sotatoimia ei pidetty oikeutettuina, itärajan sulkemista pidettiin vääränä ja Nato-jäsenyyden arvioitiin olevan vaikuttamatta omaan turvallisuudentunteeseen. Vastaajien turvallisuuspoliittiset kannat eivät siis asetu yhdeksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Itärajaa koskevassa kysymyksessä oma elämäntilanne on lisäksi vahvasti yhteydessä päätöksen arviointiin. Niistä, joiden elämään rajan sulkeminen oli vaikuttanut paljon, 80 prosenttia piti päätöstä vääränä. Niistä, joiden elämään sillä ei ollut vaikutusta, 48 prosenttia piti päätöstä oikeana. Rajaa koskevaa kantaa ei siksi ole perusteltua tulkita vain yleisenä Venäjä‑ tai turvallisuuspoliittisena näkemyksenä.
Nuorten erillistarkastelussa 81 prosenttia ei pitänyt Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainassa oikeutettuna, mutta talouspakotteita ja Nato‑jäsenyyden turvallisuusvaikutusta koskevissa arvioissa 20–29-vuotiat venäjänkieliset ovat selvästi lähempänä vanhempia venäjänkielisiä kuin Kansalaispulssin samanikäisiä vastaajia.
Tulokset korostavat Suomessa asuvien venäjänkielisten sisäistä vaihtelua. Yhteiskuntaan kuulumisesta, luottamuksesta ja turvallisuuspoliittisista näkemyksistä muodostuu kysymyksestä riippuen erilaisia tuloksia, eikä väestöryhmän suhdetta suomalaiseen yhteiskuntaan ole perusteltua tiivistää yhden mittarin tai näkemyksen varaan.