Yhteenveto ja johtopäätökset
1. Tutkimuksen kasvanut katoprosentti voi kertoa luottamuksen laskusta, mutta toisaalta kysymykset eivät herättäneet yhtä suurta emotionaalista reaktiota vastaajien keskuudessa.
Tutkimuksen tiedonkeruun aikana tavoitetuista venäjänkielisistä suhteessa selkeästi suurempi osa kieltäytyi osallistumasta haastatteluun verrattuna vuonna 2022 toteutettuun ensimmäiseen tutkimuskierrokseen.
Katoprosentin nousu voi heijastaa suurempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa venäjänkieliset ovat yhä varovaisempia osallistumaan tutkimuksiin, erityisesti tilanteissa, joissa heidän vastauksiaan voidaan tulkita poliittisesti.
Lisäksi nykyinen poliittinen ilmapiiri, erityisesti uuden hallituksen tiukempi suhtautuminen maahanmuuttoon, saattaa lisätä haluttomuutta osallistua tutkimuksiin. Venäjän kansalaiset ja kaksoiskansalaiset saattavat kokea epävarmuutta ja pelkoa siitä, miten vastausten tulkinnat voivat vaikuttaa heidän asemaansa.
Vastaajien rauhallisempi ja vähemmän tunteellista latausta sisältänyt haastatteluihin vastaaminen oli myös merkille pantava ilmiö. Se voi kertoa vuoden 2022 kevään järkytyksen laantumisesta ja sodan sekä muun siihen liittyvän maailmanpolittiisen tilanteen arkipäiväistymisestä.
2. Laskeva trendi osallisuuden ja luottamuksen arvioissa haastaa, mutta toisaalta luottamus viranomaisten ohjeistuksiin poikkeustilanteessa on vahvaa.
Venäjänkielisten näkemykset osallisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ovat laskeneet kauttaaltaan, kuten myös luottamus suomalaisen yhteiskunnan instituutioita kohtaan. Toisaalta luottamus on laskenut joihinkin toimijoihin vain marginaalisesti (esim. poliisiin ja oikeusjärjestelmään). Kokemus luottamuksesta on kuitenkin kauttaaltaan alhaisempaa kuin koko väestöllä, erityisesti suhteessa NATOon, mediaan ja terveydenhuoltoon.
Jotta voitaisiin arvioida, onko venäjänkielisten luottamus suomalaista yhteiskuntaa kohtaan laskeva, pysyvästi matala vai dynaamisesti vaihteleva, tulisi asiaa mitata useammin.
Tulokset viranomaisluottamuksesta poikkeustilanteessa sekä halukkuudesta osallistua pelastus‑ / evakuointityöhön ovat positiivisia: vastaajat ovat hyvin luottavaisia viranomaisten ohjeistuksiin ja mukana yhteiskunnan toiminnassa. Vaikuttaa siltä, että luottamus suomalaista yhteiskuntaa kohtaan on hyvää konkreettisella tasolla, vaikka poliittisten ja ideologisten linjojen osalta oltaisiinkin hyvin eri kannalla.
3. Luottamus suomalaiseen mediaan on melko matala ja luottamuksen taso heijastuu asenteisiin ja mielipiteisiin.
Luottamuksella suomalaista mediaa kohtaan on selkeä positiivinen yhteys luottamukseen muita yhteiskunnan instituutioita kohtaan. Suomalaiseen mediaan luottavat henkilöt myös suhtautuvat Ukrainan tukemiseen ja Venäjän pakotteisiin positiivisemmin ja ovat huolestuneempia Venäjän toiminnasta. He myös pitävät harvemmin sotatoimia oikeutettuina ja näkevät useammin Suomen NATO‑jäsenyyden vaikuttavan heidän turvallisuuden tunteeseensa positiivisesti.
Mediaan luottavat vastaajat ovat siis toisin sanoen todennäköisemmin myönteisempiä Suomen toimia ja länsimaisia arvoja kohtaan.
Mediaa ei kuitenkaan nosteta esiin tahona tarkoituksella harhaanjohtavan vaikuttamisen takana, joten mediaa ei niinkään nähdä itsenäisenä ja riippumattomana toimijana, vaan välineenä, jota ulkoiset toimijat, kuten NATO tai valtiot, käyttävät vaikuttaakseen mielipiteisiin.
Luottamus suomalaiseen mediaan voi osaltaan vahvistaa venäjänkielisten kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan. Median kautta yksilöt altistuvat yhteiskunnan keskeisille narratiiveille ja arvoille, ja korkea medialuottamus lisää todennäköisyyttä, että yksilöt omaksuvat näitä näkemyksiä. Luottamus mediaan voi siten toimia tärkeänä siltana yhteiskunnallisen osallistumisen ja yhteiskunnan arvoihin sitoutumisen välillä.
4. Venäjänkielisten suhtautuminen NATO‑jäsenyyden vaikutuksiin jakaa mielipiteitä ja poikkeaa koko väestöstä, ja osa näkee NATOn toimivan harhaanjohtavana vaikuttajana.
Venäjänkielisten keskuudessa Suomen NATO‑jäsenyys jakaa mielipiteitä merkittävästi. Vain 21 % kokee jäsenyyden parantavan turvallisuudentunnettaan, kun taas 37 % kokee sen heikentävän sitä. Vertailussa koko väestön näkemyksiin, venäjänkieliset suhtautuvat selvästi kielteisemmin NATO-jäsenyyden vaikutuksiin turvallisuudentunteen kannalta.
Vanhemmat ja pitkään Suomessa asuneet suhtautuvat NATO‑jäsenyyteen kriittisemmin kuin nuoremmat ja lyhyemmän aikaa maassa asuneet. Myös mediaan luottamus on voimakkaasti yhteydessä NATOon liittyvien näkemysten kanssa: ne, jotka luottavat suomalaiseen mediaan, suhtautuvat NATOon myönteisemmin.
On myös merkille pantavaa, että NATOn koetaan tekevän tarkoituksella harhaanjohtavaa vaikuttamista suurimman osan keskuudessa, jotka jonkinlaista vaikuttamista oli kokeneet. NATO rinnastetaan venäjänkielisten kokemuksissa siis Yhdysvaltojen tai muiden länsimaisten valtioiden kaltaiseksi toimijaksi.
5. Harhaanjohtavaa vaikuttamista koetaan tasaisesti niin NATOn, Venäjän, Suomen kuin Ukrainankin taholta.
Noin kolmannes vastaajista koki, että heidän mielipiteeseensä on pyritty vaikuttamaan tarkoituksellisesti harhaanjohtavasti. Useimmiten koetut vaikuttajat olivat NATO, Venäjä, Suomi ja Ukraina. Huomionarvoista on, että NATOn suunnalta koettu vaikuttaminen oli kasvanut suuresti kahden vuoden takaisesta.
Vastaajat, jotka luottavat heikosti suomalaiseen mediaan, kokivat useammin, että heidän mielipiteeseensä oli pyritty vaikuttamaan harhaanjohtavasti, kun taas mediaan luottavat pitivät harhaanjohtavana toimijana todennäköisemmin Venäjää.
Tämä viittaa siihen, että vastaajien kokemukset vaikuttamisesta liittyvät vahvasti siihen, millaista mediaa ja informaatiolähteitä he seuraavat, ja kuinka he kokevat median roolin osana geopoliittisia kiistoja.
6. Epäluottamusta on sekä Suomen että Venäjän valtiota ja niiden medioita kohtaan ja osa venäjänkielisistä ei vaikuta luottavan mihinkään tahoon.
Tutkimuksesta piirtyy kuva siitä, että osa venäjänkielisistä näkee mm. eri medioiden, eri valtioiden ja sodan osapuolien valehtelevan, tuottavan propagandaa ja toimivan omien tarkoitusperiensä edistämiseksi. Näin ollen asennoituminen maailmaan on kaiken kaikkiaan epäluuloinen, eikä asioiden todellista laitaa voi tietää tai arvioida.
7. Käsitykset Venäjän sotilaallisesta toiminnasta jakavat venäjänkielisiä, mutta samalla monet pitävät tilanteen arviointia haastavana tai kieltäytyvät keskustelemasta siitä.
Kaksi kolmasosaa vastaajista ei pidä Venäjän sotatoimia Ukrainassa oikeutettuina ja Venäjän sotatoimia puolustavien osuus on vähentynyt kahden vuoden takaisesta. Sen sijaan "en osaa sanoa" ‑vastausten määrä on kasvanut, mikä viittaa siihen, että mielipiteet ovat muuttuneet epävarmemmiksi.
Venäjän sotatoimien oikeutusten arvioiminen ei ole vastaajien mielestä yksiselitteistä, kuten ei ollut aikaisemmalla tutkimuskierroksellakaan. Myös osalla vastaajista, jotka näkivät, etteivät sotatoimet ole oikeutettuja, oli ymmärrystä Venäjän toimintaa kohtaan tai he näkivät, että myös muut maat ovat syyllisiä yhtä lailla. Toisaalta mukana oli myös paljon Venäjän toiminnan hyvin selkeästi tuomitsevia vastaajia.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että useat venäjänkieliset pitävät tilannetta monimutkaisena, eivät halua puuttua siihen tai eivät koe osaavansa arvioida tilannetta.
8. Ukrainan sodan aiheuttamat syrjinnän kokemukset ovat kasvaneet, ja osin niiden taustalla vaikuttavat Venäjän vastainen politiikka ja näkemykset.
Venäjänkielisten vastaajien keskuudessa koettu Ukrainan sodan aiheuttama syrjintä on kasvanut kahden vuoden takaisesta. Koettu syrjintä vaikuttaa liittyvän Venäjän vastaiseen politiikkaan ja näkemyksiin kahdenlaisesti: yhtäältä osa kokee, että heidät on leimattu Venäjän hallinnon toimien perusteella, mikä on lisännyt ulkopuolisuuden tunnetta. Vastaajat toivat esiin epäsymmetrisen kohtelun suhteessa Ukrainan pakolaisiin, mikä on herättänyt turhautumista. Toisaalta osan vastaajista Venäjän valtion politiikkaa kannattavat näkemykset ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että he näkevät vihapuheena ja syrjintänä sen, millä tavalla Venäjään suhtaudutaan ja huomaavat oman näkemyksensä poikkeavan yhteiskunnallisesta normista ja valtavirrasta.
9. Venäjänkieliset eivät muodosta mielipiteissään ja kokemuksissaan yhtenäistä ryhmää, mutta ryhmänä eroavat kuitenkin koko väestöstä useissa kysymyksissä.
Venäjänkielisten asenteet, mielipiteet ja kokemukset ovat moninaisia, eivätkä he muodosta yhtenäistä ryhmää.
Vastaajien mielipiteet Venäjän ja Ukrainan sodasta, Suomen toimista ja länsimaiden roolista olivat moninaisia. Osa vastaajista puolusti Venäjän toimia, kun taas toiset tuomitsivat ne vahvasti. Lisäksi osa vastaajista asettui näiden näkemysten välimaastoon, mikä kuvastaa ryhmän moninaisuutta. Tämä näkökantojen hajonta heijastaa laajempia eroja maailmankatsomuksissa ja identiteeteissä venäjänkielisten keskuudessa.
Vaikka venäjänkielisten asenteet ovat heterogeenisiä, keskimäärin venäjänkielisten näkemykset eroavat selkeästi koko väestön näkemyksistä. Venäjänkieliset suhtautuvat kriittisemmin Venäjään kohdistuviin toimenpiteisiin ja Ukrainan tukemiseen kuin väestö keskimäärin. He myös luottavat vähemmän suomalaisiin instituutioihin, kuten terveydenhuoltoon, mediaan ja NATOon.