Tulokset: Ajankohtaiset aiheet

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa luotettava kuva Suomessa asuvien venäjänkielisten näkemyksistä yhteiskunnallisiin ajankohtaiskysymyksiin ja tarkastella näissä näkemyksissä tapahtuneita kehityskulkuja ja muutoksia kahden vuoden takaisesta mittauksesta. Joitain muutoksia on tehty kysymyksissä vuoteen 2022 nähden, johtuen yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Tässä alaluvussa käsitellään näihin ajankohtaisiin aiheisiin liittyvien kysymysten tuloksia.

Kyselyyn sisällytettiin patteri, jossa pyydettiin vastaajia arvioimaan omaa huoltaan esitettyjä Venäjän toimintaan liittyviä ajankohtaisia aiheita kohtaan. Huolen arvioinnissa käytetty asteikko oli 1–5, jossa 1=ei lainkaan (huolta) ja 5=erittäin paljon (huolta). Esitetyt huolen arvioinnin kohteet oli poimittu Kansalaispulssista, mutta kaksi kolmesta arvioitavasta huolenaiheesta ei ollut mukana Suomen venäjänkieliset 2022‑tutkimuksessa, jolloin niistä ei ole mahdollista tehdä aikasarjavertailua.

Alla esitetään ensin venäjänkielisten antamat arviot huolen tasosta keskiarvoina (kuva 29) ja jakaumina (kuvassa 30), minkä jälkeen tarkastellaan venäjänkielisten vastaajien sisäisiä eroavaisuuksia huolen arvioinnissa. Tämän jälkeen vertaillaan tuloksia Kansalaispulssista saatuihin tuloksiin koko väestön kokemasta huolesta samoja aiheita kohtaan.

Yhteensä 58 prosenttia vastaajista koki melko tai erittäin paljon huolta sodan laajenemisesta Ukrainasta (kuva 30). Huolta sodan laajenemisesta tiedusteltiin venäjänkielisiltä jo vuonna 2022. Huolestuneiden osuus on kasvanut vuodesta 2022 (jolloin vastaajista 51 % oli melko tai erittäin huolissaan). Muita esitettyjä huolenaiheita ei tiedusteltu vuonna 2022.

37 prosenttia oli huolissaan Venäjän ryhtymisestä sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan ja 29 prosenttia siitä, että Venäjä pyrkisi vaikuttamaan suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Voi siis todeta, että venäjänkieliset ovat huolissaan sodan laajenemisesta Ukrainasta, mutta eivät niinkään Venäjän toimista Suomea kohtaan: taustalla voi vaikuttaa huoli sodan leviämisestä Ukrainasta nimenomaan Venäjälle (mikä onkin jo tätä raporttia kirjoittaessa tapahtunut), kun taas Suomeen liittyvät eskalaatiot vaikuttavat epätodennäköisemmiltä. Toisaalta voi myös pohtia, vaikuttaako melko matalaan huolestuneisuuteen Venäjän Suomeen suuntaamiin vaikuttamispyrkimyksiin se, että osa vastaajista pitää näitä vaikuttamispyrkimyksiä ihan suotavina – tällöin voidaan ajatella, ettei niistä koeta huolta, vaikka pidettäisiinkin todennäköisinä.

Naiset kokivat miehiä selkeästi useammin huolta sekä sodan laajenemisesta että Venäjän ryhtymisestä sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan. Alle kaksi vuotta Suomessa asuneet olivat kaikista esitetyistä aiheista (sodan laajeneminen, Venäjän sotilaallinen toiminta Suomea vastaan ja Venäjän vaikuttamispyrkimykset Suomea kohtaan) enemmän huolissaan kuin muut ryhmät. Ryhmän koko on kuitenkin pieni verrattuna muihin, joten tuloksiin pitää suhtautua varauksella. Tämä kertoo tuoreiden tulokkaiden ryhmässä olevan kuitenkin todennäköisesti Venäjän toimintaa vastustavia ja sen vuoksi Venäjältä pois muuttaneita henkilöitä.

Läpi tutkimuksen on tarkasteltu medialuottamuksen vaikutuksia muihin esitettyihin näkemyksiin ja asenteisiin. Luottamuksella suomalaista mediaa kohtaan vaikuttaa olevan selkeä yhteys myös koettuihin huolen tasoihin: hyvin suomalaiseen mediaan luottavat venäjänkieliset ovat keskimäärin selkeästi enemmän huolestuneita kaikista esitetyistä aiheista (sodan laajeneminen, Venäjän sotilaallinen toiminta Suomea vastaan ja Venäjän vaikuttamispyrkimykset Suomea kohtaan) kuin ne, jotka luottavat suomalaiseen mediaan heikosti (kuva 31).

Seuraavassa kuvissa (32) vertaillaan venäjänkielisten ja koko väestön välisiä näkemyksiä huolen tasosta esitettyjä aiheita kohtaan.

Kansalaispulssin koko väestöä edustaviin tuloksiin verrattuna, venäjänkieliset olivat selvästi voimakkaammin huolissaan sodan laajenemisesta. Toisaalta Kansalaispulssin vastaajat olivat puolestaan enemmän huolissaan Venäjän pyrkimyksistä vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Eroavaisuudet ajattelussa vaikuttavat loogisilta: venäjänkieliset ovat enemmän huolissaan sodan laajenemisesta, koska laajeneminen tarkoittaisi todennäköisesti sodan siirtymistä Venäjälle. Sen sijaan muu väestö on huolestuneempi Venäjän toimista Suomea kohtaan, mitä taas venäjänkieliset eivät keskimäärin pidä niin huolestuttavana, sillä he eivät näe Venäjää vastaavanlaisesti uhkana Suomelle.

Huolen kokemus

• Huoli sodan laajenemisesta Ukrainasta on kasvanut. Verrattuna koko väestöön venäjänkieliset ovat enemmän huolestuneita sodan laajenemisesta. Suomalaiset ja venäjänkieliset näkevät sodan laajenemisen todennäköisesti eri tavoin. Venäjänkieliset saattavat pelätä, että sota siirtyy Venäjälle.
• Sen sijaan huoli Venäjän toimista Suomea kohtaan ei ole kovin suurta venäjänkielisten keskuudessa.
• Sodan laajeneminen Ukrainasta aiheuttaa eniten huolta, sen sijaan Suomeen kohdistuvat vaikuttamistoimet huolestuttavat vähiten. Ristiriitaista on, että venäjänkielisiä huolestuttaa sodan laajeneminen, muttei Venäjän vaikuttaminen tai toiminta Suomea kohtaan.
• Ne, jotka luottavat suomalaiseen mediaan, olivat enemmän huolissaan sekä sodan laajenemisesta että Venäjän toimista Suomea kohtaan.

Uutena kysymyksenä vuoteen 2022 nähden vastaajilta tiedusteltiin NATO‑jäsenyyden vaikutuksista näiden turvallisuudentunteeseen. Suomen NATO-jäsenyys astui voimaan 04.04.2023, eli vuoden 2022 tutkimusta toteutettaessa Suomen NATO-jäsenyys ei ollut vielä realisoitunut. Kysymys on vertailukelpoinen Kansalaispulssissa koko väestölle esitettyyn vastaavaan kysymykseen.

Kaksi viidestä vastaajasta arvioi, ettei Suomen NATO‑jäsenyys vaikuta heidän turvallisuudentunteeseensa (kuva 33). 21 prosenttia koki NATO-jäsenyyden vahvistavan turvallisuudentunnetta, kun taas 37 prosentilla se heikensi sitä.

Erityisesti vanhemmissa ikäluokissa sekä kauan Suomessa asuneiden keskuudessa korostuu näkemys siitä, että Suomen NATO‑jäsenyys heikentää koettua turvallisuudentunnetta. Myös luottamus suomalaiseen mediaan on yhteydessä NATO-jäsenyyden vaikutusten kanssa: hyvin suomalaiseen mediaan luottavista venäjänkielisistä vain noin 10 % koki NATO-jäsenyyden vaikuttaneen omaan turvallisuudentunteeseen heikentävästi, kun taas huonosti suomalaiseen mediaan luottavien keskuudessa vastaava luku oli lähes 70 %.

Kansalaispulssissa^[20] koko väestön kokemukset NATO‑jäsenyyden vaikutuksista turvallisuudentunteeseen olivat selvästi positiivisempaa verrattuna venäjänkielisiin: yhteensä 76 prosenttia arvioi turvallisuudentunteen vahvistuvan, 17 prosenttia koki, ettei tällä ollut vaikutusta ja vain 8 prosenttia arvioi turvallisuudentunteensa heikentyneen. Venäjänkielisistä ei löydy demografista tai muulla tavoin hahmotettavaa ryhmää, joka ajattelisi NATO-jäsenyyden vaikutuksista omaan turvallisuudentunteeseensa samalla tavalla kuin muu väestö Kansalaispulssin mukaan. Lähimmäksi koko väestön näkemystä NATO-jäsenyyden vaikutuksista turvallisuudentunteeseen pääsevät edellä mainitusti ne venäjänkieliset, jotka luottavat suomalaiseen mediaan. Tämänkään ryhmän arviot NATO-jäsenyyden vaikutuksista eivät ole niin positiiviset, kuin Kansalaispulssin mittauksessa saatu koko väestön arvio.

Venäjänkielisten negatiivisempi suhtautuminen Suomen NATO‑jäsenyyteen ei ole yllättävä tulos, vaan se on linjassa vuoden 2022 tutkimuksessa havaittujen yleisten asenteiden kanssa. Tuolloin monet vastaajat ilmaisivat huolensa Suomen NATO-jäsenyyden vaikutuksista Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Tämän vuoden 2024 tutkimuksen tulokset vahvistavat näitä aiempia havaintoja, sillä NATOon liittyvä luottamus on edelleen heikkoa (ks. sivu 18 alkaen). Lisäksi, kuten sivulta 47 alkaen käsitellään tarkemmin, monet venäjänkieliset vastaajat kokevat, että NATO pyrkii tarkoituksellisesti vaikuttamaan heihin harhaanjohtavasti, mikä lisää epäluottamusta. Venäjänkielisten suhtautuminen NATOon voi pohjautua Neuvostoliiton ja Venäjän historian ja nykypäivän aikana voimakkaasti vallinneeseen käsitykseen NATOsta uhkana sekä yleisesti länsivastaisuuteen. Tämä historiallinen tausta vaikuttaa yhä monien venäjänkielisten näkemyksiin, mikä selittää heidän kielteisemmän suhtautumisensa Suomen NATO-jäsenyyteen verrattuna muuhun väestöön.

NATO‑jäsenyyden vaikutukset turvallisuuden tunteeseen

• NATOn vaikutus turvallisuuden tunteeseen on venäjänkielisten keskuudessa selkeästi negatiivisempi kuin koko väestön keskuudessa.
• Toisaalta melko iso osuus venäjänkielisistä suhtautui neutraalisti, eli koki, ettei NATOon liittyminen ole vaikuttanut turvallisuuden tunteeseensa kumpaankaan suuntaan.
• Heikosti suomalaiseen mediaan luottavien keskuudessa NATOn vaikutus turvallisuuden tunteeseen oli selkeästi negatiivisempi kuin suomalaiseen mediaan hyvin luottavien keskuudessa

Vastaajille esitettiin viisi väittämää Suomen toimintaan suhteessa Ukrainaan ja Venäjään sekä Venäjän toimintaan liittyen. Väittämistä kolme esitettiin vastaajille myös vuonna 2022. Väittämistä neljä esiintyy myös Kansalaispulssissa. Aikasarjavertailuja ja vertailuja koko väestön näkemyksiin tehdään siis soveltuvin osin. Väittämiä arvioitiin asteikolla 1–5, jossa 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä.

Yleisesti ottaen venäjänkieliset ovat keskimäärin melko heikosti samaa mieltä esitettyjen väittämien kanssa; erityisen heikosti ollaan samaa mieltä siitä, että Ukrainaa tulisi tukea enemmän tai että Suomen toimet Venäjän vastaisella rajalla vahvistaisivat turvallisuudentunnetta. Kaksi kolmesta vastaajasta kokee, että Suomen toimet Venäjän vastaisella rajalla eivät vahvista heidän turvallisuudentunnettaan (kuva 35 ja 36). Lisäksi 59 prosenttia kokee, että Suomen ei tulisi tukea Ukrainaa nykyistä enempää.

Ukrainan pakolaisten vastaanottamiseen, Ukrainan tukemiseen ja Venäjään kohdistuviin talouspakotteisiin liittyvät väittämät esitettiin vastaajille myös vuonna 2022. Väittämien keskiarvot eivät ole muuttuneet merkittävästi vuodesta 2022.

Venäjänkieliset Itä‑ ja Pohjois-Suomessa suhtautuvat vielä muualla asuvia negatiivisemmin rajatoimiin ja Ukrainan tukemisen lisäämiseen. Myös iäkkäämmät vastaajaryhmät ovat keskimäärin vähemmän samaa mieltä kaikkien esitettyjen väittämien kanssa. Missään ikäryhmässä ei kuitenkaan olla myöskään erityisen samanmielisiä esitettyjen väittämien kanssa.

Venäjän toiminta huolestuttaa eniten niitä, jotka ovat asuneet Suomessa vasta vähän aikaa. Nämäkään vastaajat eivät kuitenkaan kannata suuresti Venäjää vastaan asetettuja pakotteita tai Ukrainan tukemista. Vaikka tätä vastaajaryhmää huolestuttaa Venäjän toiminta ja he ovat todennäköisesti osittain poistuneet Venäjältä viime vuosina Venäjän toiminnan vuoksi, eivät hekään siis tue kovinkaan vahvasti Venäjää vastaan asetettuja talouspakotteita, Ukrainan pakolaisten vastaanottamista tai Ukrainan tukemista.

Oletetut Viron tai Latvian kansalaiset (kertoneet olevansa vain jonkin muun maan kansalaisia kuin Suomen, Venäjän tai Ukrainan) suhtautuvat eri kansalaisryhmistä kaikkein negatiivisimmin Ukrainan tuen lisäämiseen, Ukrainan pakolaisten merkittävään vastaanottamiseen sekä talouspakotteisiin. Vain Venäjän kansalaisuuden omaavat henkilöt taas suhtautuvat eri kansalaisryhmistä kaikkein negatiivisimmin siihen, että Suomen toimet Venäjän vastaisella rajalla vahvistaisivat heidän omaa turvallisuudentunnettaan.

Luottamus Suomen mediaan on jälleen selkeästi yhteydessä esitettyjen väittämien kanssa (kuva 37): vahvasti suomalaiseen mediaan luottavat venäjänkieliset ovat kaikkien esitettyjen väittämien kohdalla selkeästi useammin samaa mieltä kuin ne, jotka luottavat heikosti suomalaiseen mediaan. Erojen voi sanoa olevan suuria kaikissa väittämissä, erityisen suuri ero on suhtautumisessa talouspakotteisiin.

Samalla kun Kansalaispulssin vastaajat ovat kaikkien väittämien kanssa pääosin melko tai erittäin samaa mieltä, on näiden kahden tutkimuksen vastaajaryhmien välillä huomattava ero suhtautumisessa erityisesti rajatoimien sekä talouspakotteiden osalta (kuva 38). Venäjänkieliset suhtautuvat koko väestöä selkeästi negatiivisemmin erityisesti Suomen toimiin Venäjän vastaisella rajalla: 10 % Kansalaispulssin vastaajista ei näe näiden toimien vahvistavan omaa turvallisuudentunnettaan, kun taas venäjänkielisten kohdalla vastaava osuus on 65 %.

Vaikka venäjänkieliset ovat aikaisemmin esitetyn tuloksen mukaan vahvasti sitoutuneita edistämään yhteistä etua kriisi‑ tai poikkeustilanteen aikana, Ukrainan tukeminen voi jäädä tämän sitoutumisen ulkopuolelle. Tämä voi johtua siitä, että he eivät välttämättä koe Ukrainan konfliktia sellaisena, joka suoranaisesti koskettaa heidän yhteiskunnallista asemaansa Suomessa. Venäjänkieliset saattavat kokea itsensä neutraaleiksi tai ulkopuolisiksi tässä kysymyksessä, mikä voi antaa heille syyn olla ottamatta selkeää kantaa avustamiskysymyksiin. Tämä passiivisuus tai neutraali suhtautuminen voi kuitenkin lisätä ulkopuolisuuden tunnetta venäjänkielisten keskuudessa ja herättää epäluuloa kantaväestössä.

Suhtautuminen Venäjään ja Ukrainaan liittyviin toimenpiteisiin

• Venäjänkieliset olivat hyvin eri linjoilla koko väestön kanssa siitä, vahvistavatko Suomen toimet Venäjän vastaisella rajalla turvallisuuden tunnetta. Myös avoimissa vastauksissa tuli esiin vahvaa kritiikkiä rajapolitiikkaa vastaan. Rajatoimet todennäköisesti yhdistetään myös matkustusrajoituksiin. Sen sijaan moni valtaväestöön kuuluva ei todennäköisesti koe, että rajatoimenpiteet vaikuttavat häneen.
• Suhtautumisessa Venäjään kohdistuviin talouspakotteisiin on todella suuri ero sen mukaan, luottaako suomalaiseen mediaan: heikosti Suomen mediaan luottavat suhtautuvat pakotteisiin negatiivisemmin.
• Oletetut Viron tai Latvian kansalaiset suhtautuvat kaikkein negatiivisimmin Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin, Ukrainan pakolaisten vastaanottamiseen ja Ukrainan tukemiseen.

Venäjänkielisten kokemuksia tarkoituksella harhaanjohtavasta vaikuttamisesta tiedusteltiin jo vuonna 2022, ja kysymys esitettiin identtisenä vuonna 2024.

Vajaa kolmannes vastaajista koki, että heidän mielipiteeseensä olisi pyritty vaikuttamaan tarkoituksella harhaanjohtavasti (kuva 39). Enemmistö vastaajista ei ollut tätä mieltä. Lähes kaikilla vastaajista oli mielipide asiaan. Osuudet eivät ole muuttuneet merkittävästi vuodesta 2022.

Keski‑ikäiset (30–60-vuotiaat) venäjänkieliset olivat kokeneet harhaanjohtavaa vaikuttamista nuorempia ja vanhempia ikäryhmiä selkeästi useammin. Heikosti suomalaiseen mediaan luottavat olivat myös niin ikään kokeneet harhaanjohtavaa vaikuttamista useammin kuin paremmin suomalaiseen mediaan luottavat.

Niiltä vastaajilta, jotka olivat kokeneet tarkoituksellista harhaanjohtavaa vaikuttamista, kysyttiin edelleen minkä tahon he uskoivat olevan sen takana. Useimmin nimettiin NATO ja Venäjä, joista NATOn nimenneiden osuus on noussut valtavasti vuodesta 2022. Samoin aiempaa selvästi useampi koki vaikuttamista tapahtuvan Suomen ja Ukrainan toimesta. Kaikki edellä mainitut tahot esiintyivät vahvasti myös eri taustamuuttujittain tarkastelluissa ryhmissä, vaikka jonkin verran vaihtelua osuuksissa olikin. Voi todeta, että kyseiset neljä tahoa koettiin usein vaikuttavina tekijöinä poikkileikkaavasti eri profiilisten venäjänkielisten keskuudessa. Esimerkiksi kokemus siitä, että NATO on harhaanjohtavan vaikuttamisen takana, ei laske vahvasti missään ryhmässä. Jopa ne vastaajat, jotka ovat muuttaneet Suomeen viime vuosina eli todennäköisesti pitkälti Ukrainan sodan takia, näkevät NATOn usein vaikuttavan heihin harhaanjohtavasti, mikäli he olivat harhaanjohtavaa vaikuttamista kokeneet.

Suomalaiseen mediaan luottamisen mukaan tarkasteltuna huomataan, että hyvin suomalaiseen mediaan luottavat venäjänkieliset arvioivat keskimääräistä useammin Venäjän olevan harhaanjohtavan vaikuttamisen takana, ja keskimääräistä harvemmin sen takana olevan Suomen, Ukrainan tai NATOn. Medialuottamuksella on siis jälleen havaittavissa oleva merkitys harhaanjohtavan vaikuttamisen kokemuksiin.

Toisaalta suomalainen (tai muiden maiden) media ei nouse itsessään vahvasti esiin niissä tahoissa, jotka pyrkivät vastaajien mielestä vaikuttamaan näiden mielipiteisiin harhaanjohtavasti. Medialuottamusta käsittelevässä kysymyksessä havaittiin, että heikosti mediaan luottavat toisinaan arvioivat median toimivan Suomen valtion tai NATOn, Yhdysvaltojen tai EU:n käskystä ja ”talutusnuorassa”. Näin ollen voi arvioida, että mediaa ei pidetä itsenäisenä harhaanjohtavana vaikuttajana, vaan pikemminkin välineenä tai työkaluna, jota valtiot tai sotilasliittoumat käyttävät pyrkiessään vaikuttamaan mielipiteisiin harhaanjohtavasti. Mediaan ei luoteta, mutta sitä ei pidetä kuitenkaan itsessään harhaanjohtavana vaikuttajana, vaan pikemminkin passiivisena alustana, jota eri poliittisia ja geopoliittisia intressejä ajavat tahot hyödyntävät ja kontrolloivat. Taustalla vaikuttaa todennäköisesti taustamaa Venäjän (ja Neuvostoliiton) tilanne, jossa media onkin pitkälti valtion kontrolloima.

Kokemus tarkoituksellisesti harhaanjohtavasta vaikuttamisesta

• Vastanneista 35 % kokee, että heidän mielipiteisiinsä vaikutetaan tarkoituksella harhaanjohtavasti. Osuus on pysynyt samana kahden vuoden takaiseen osuuteen nähden.
• Eniten koetaan, että NATO on vaikuttamisen takana. NATOn mainintojen määrä on noussut huimasti kahden vuoden takaisesta. Lähes yhtä usein koetaan Venäjän olevan vaikuttamisen taustalla. Myös Suomen ja Ukrainan koetaan olevan vaikuttamisen taustalla usein.
• NATO keskeisimpänä tarkoituksella harhaanjohtavan vaikuttamisen toimijana on tärkeä havainto. Sen taustalla on venäjänkielisten näkemys NATOsta harhaanjohtavaan vaikuttamiseen pyrkivänä tahona, valtioiden rinnalla, mikä poikkeaa koko väestön käsityksistä.
• Keskeinen ero aikaisempaan tutkimuskierrokseen on, että nyt koetaan ”kaikkien” pyrkivän harhaanjohtavaan vaikuttamiseen: NATON, Venäjän, Suomen, Ukrainan, kun taas kaksi vuotta sitten yksittäisistä tahoista korostui vain Venäjä. Myös avoimissa vastauksissa korostuu ”kaikki valehtelevat” ja ”kaikilla on oma totuutensa” -näkökulma. Tätä myös tukee se huomio, että monet vastaajat kokevat olevansa kyllä-ei-ääripäiden sijaan jossain keskellä Venäjän sotilaallisen toiminnan oikeutuksen osalta.

Vastaavasti kuin vuonna 2022, myös tällä tutkimuskierroksella vastaajilta tiedusteltiin suoraan heidän näkemystään Venäjän sotilaallisen toiminnan oikeutuksesta Ukrainassa. Kysymys esitettiin identtisenä kahden vuoden takaiseen nähden.

Kaksi kolmesta vastaajasta ei pitänyt Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainassa oikeutettuna (kuva 41). Sotilaallista toimintaa oikeutettuna pitävien osuus on laskenut vuodesta 2022, mutta siirtymää on erityisesti kantaa ottamattomiin (”en osaa sanoa”-vastauksen antaneet). Mielipidejakaumat ovat kuitenkin osittain monisyisemmät kuin määrällinen vastausjakauma antaa olettaa: haastateltujen jättämät avoimet kommentit tarkasteltiin suhteessa annettuihin vastauksiin sodan oikeutuksesta, ja ne kertovat venäjänkielisten mielipiteisiin sodasta mahtuvan jonkin verran harmaan sävyjä myös niiden parissa, jotka vastasivat, etteivät pidä Venäjän sotatoimia Ukrainassa oikeutettuina. Näistä havainnoista kerrotaan lisää alempana.

Taustamuuttujittain tarkasteltuna havaitaan, että sotaa oikeutettuna pitävien osuus kasvaa iän myötä, kuten myös Suomessa asumisen ajan myötä. Alueellisesti Itä‑ ja Pohjois-Suomessa pidetään sotatoimia useammin oikeutettuina kuin muualla Suomessa. Matalammin koulutetut pitävät sotatoimia myös niin ikään useammin oikeutettuina kuin korkeakoulutetut.

Halutessa vastaajilla oli mahdollisuus kertoa avoimesti ajatuksiansa puhelinhaastattelussa käsitellyistä aiheista varsinaisten kysymysten lisäksi. 340 / 1000 vastaajaa jätti avoimen vapaamuotoisen kommentin. Valtaosin vastaajat esittivät kommentteja sodasta tai siihen liittyvistä tai siitä johtuvista aiheista, joten edellä käsitellyn sodan oikeutusta määrällisesti haarukoineen kysymyksen tulosten taustalla olevia ajatuksia pystyi kommenttien perusteella arvioimaan.

Avoimet vapaamuotoiset kommentit käytiin läpi ryhmiteltynä sen mukaan, minkä vastauksen vastaajat olivat antaneet kysymykseen Venäjän sotatoimien oikeutuksesta. Keskeisimmät havainnot näistä näkemyksistä käydään läpi seuraavaksi ryhmä kerrallaan. On tärkeää huomioida, että monet vastaajat eivät jättäneet lainkaan avointa kommenttia, joten tässä tarkastelussa käsitellään vain noin kolmasosan tutkimukseen vastanneiden mielipiteitä.

Kommentit vastaajilta, jotka eivät pidät Venäjän sotatoimia oikeutettuna

66 % vastaajista ilmoitti, ettei pidä Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainassa oikeutettuna. Näin vastanneista henkilöistä 189 / 651 vastaajaa oli jättänyt avoimen kommentin.

Toisaalta useissa kommenteissa tuotiin esiin yleisesti kaikkia sotia vastaan oleminen, eikä erityisesti kommentoitu Venäjän toimintaa tai muuta spesifiä. Mukana oli lisäksi useita kommentteja, joissa jollain lailla tuotiin esille ”lieventäviä asianhaaroja”, kuten myös USA:n tai länsimaiden syyllisyys sotaan tai osoitettiin ymmärrystä sille, miksi Venäjän oli ollut pakko hyökätä Ukrainaan. Usein mainittiin myös Venäjän vastaisten sanktioiden tai rajapolitiikan vastustaminen sekä se, että Suomen pitäisi keskittyä omiin asioihinsa Venäjän ja Ukrainan sijaan.

Suoraan sotaan liittyvien kommenttien lisäksi tässä ryhmässä tuotiin esiin melko monesti venäjänkielisten / venäläisten kokema syrjintä tai muut epäkohdat, jotka jollain lailla olivat seurausta sodasta.

Haastattelut herättivät jossain määrin tunteita ja huolia vastaajissa. Osa oli varovaisia vastauksissaan ja jonkin verran vastaajat halusivat jättää vastaamatta kysymyksiin, jos heillä ei ollut aiheesta tietoa, tai eivät halunneet vastata esimerkiksi Venäjän toimintaa käsitteleviin kysymyksiin. Muutamat vastaajat pitivät kysymyksiä liian provosoivina ja poliittisina.

Näitä avoimia vastauksia tarkasteltaessa kävi siis ilmi, että osa Venäjän sotilaallisen toiminnan oikeutuksen kieltäneistä pyörsivät tai lievensivät kantojaan, mikä kertoo siitä, että asiaan koetaan vaikeaksi esittää yksiselitteistä kantaa. Vastaajat toivat esimerkiksi esiin ymmärrystään Venäjän toimintaa kohtaan tai muuten ilmaisivat tilanteen olevan monimutkainen ja usean eri tahon olevan siihen syyllisiä.

Voi siis todeta, että vaikka 66 % vastasi, etteivät Venäjän sotilaalliset toimet ole heidän mielestään oikeutettuja, ei tämä aina tarkoita Venäjän ja sen toiminnan selkeää tai yksiselitteistä tuomitsemista, tai esimerkiksi aiheen näkemistä erityisen relevanttina tai tärkeänä.

Kommentit vastaajilta, jotka pitävät Venäjän sotatoimia oikeutettuina

Venäjän sotatoimia oikeutettuina piti 13% vastaajista, ja näistä 49/124 vastaajaa jätti avoimen kommentin.

Nämä kommentit olivat melko yksiselitteisesti Venäjää tukevia ja puolustavia: kommenteissa perusteltiin eri tavoin sitä, miksi Venäjän piti hyökätä Ukrainaan tai vain korostettiin omaa vahvaa tukeaan Venäjän toiminnalle.

Mm. Donbassin alueen pelastaminen, Ukrainan toiminta ja NATOn itään suuntautunut laajentuminen mainittiin konkreettisina syinä sodan oikeutukselle. Osa kommenteista oli sisällöltään melko äärimmäisiä.

Sodan suoran kommentoinnin lisäksi myös tässä ryhmässä esitettiin huomioita muistakin aiheista, kuten venäläisten Suomessa kokemasta syrjinnästä sekä epäluottamuksesta Suomen viranomaisia ja mediaa kohtaan.

Kommentit vastaajilta, jotka eivät osaa sanoa tai eivät halua vastata, pitävätkö he Venäjän sotatoimia oikeutettuina

15 % vastaajista ei osannut sanoa, pitääkö Venäjän sotilaallista toimintaa Ukrainassa oikeutettuna ja lisäksi 6 % ei halunnut vastata kysymykseen. Näistä vastaajista 62 / 145 ja 34 / 63 vastaajaa oli jättänyt avoimen vapaamuotoisen kommentin.

Näiden ryhmien avoimia vastauksia tarkasteltaessa käy ilmi, että monet pitävät tilannetta hyvin monimutkaisena tai eivät halua keskustella aiheesta, sillä he pitävät aihetta liian poliittisena tai provokatiivisena.

Useat vastaajat ajattelevat, että sotaan liittyen ei voi tietää totuutta asioiden todellisesta laidasta. Keskeinen ilmiö näyttää myös olevan jonkinlainen irtisanoutuminen ko. aiheiden seuraamisesta, ajattelemisesta tai niistä keskustelemisesta. Monesti kerrotaan, että ei seuraa lainkaan uutisia tai aiheeseen liittyvää tiedotusta ja pitää sitä yhdentekevänä. Näissä ryhmissä esiintyi myös kommentteja, joissa tuetaan Venäjän toimintaa tai tuodaan esiin Ukrainan tai esimerkiksi USAn syyllisyys sodan taustalla.

Näiden kahden ryhmän (en osaa sanoa ja en halua vastata) antamien vapaamuotoisten kommenttien perusteella voi päätellä jokseenkin varmasti, että he eivät pääasiassa pidä Venäjän toimintaa tuomittavana tai vääränä. Siten Venäjän toiminnan jollain tasolla oikeuttavien venäjänkielisten osuus saattaa olla suurempi kuin määrällisen kysymyksen (13 % vastasi suoraan pitävänsä toimintaa oikeutettuna) perusteella näyttää.

Venäjän sotilaallinen toiminta

• Niiden osuus, jotka vastaavat, että pitävät Venäjän sotilaallista toimintaa oikeutettuna, on laskenut hieman. Sen sijaan ”en osaa sanoa” –vastaajien osuus on kasvanut hieman.
• Avoimista vastauksista voi päätellä ”en osaa sanoa” –vastaajista suurimman osan olevan sitä mieltä, että tilanne on monimutkainen ja siihen johtavia syitä ei voi kunnolla tietää, tai että ei ole vain yksinkertaisesti kiinnostunut poliittisista asioista tai koe osaavansa arvioida asiaa. Useat korostivat haluavansa myös pysyä puolueettomana tai sitä, että sotaan on useita syyllisiä ja osa myös suoraan kertoi ymmärtävänsä Venäjän toimia.
• ”En osaa sanoa” ja ”en halua vastata” –vastaajien osalta voi annettujen avoimien kommenttien perusteella todeta, että he eivät ainakaan ole Ukrainan puolella tai Venäjän toimintaa vastaan.
• Kaiken kaikkiaan määrällisen vastausjakauman takaa avointen vastausten perusteella osalta voi tulkita, että Venäjän toiminnan ymmärtämistä, Ukrainan tai länsimaiden syyllisyyttä havaitsevia ja tilannetta monimutkaisena pitäviä löytyy prosentuaalisesti enemmän kuin se osuus vastaajista, jotka olivat suoraan vastanneet pitävänsä Venäjän toimintaa Ukrainassa oikeutettuna.