Tulokset: Osallisuus ja luottamus sekä media

Tässä alaluvussa käsitellään tutkimuksen tuloksia osallisuutta ja kotoutumista sekä yhteiskunnallista luottamusta koskien. Nämä sisällöt ovat pääasiassa identtisiä vuoden 2022 toteutukseen nähden. Osioon on lisäksi sisällytetty uusia, medialuottamusta syvällisemmin tarkastelevia sisältöjä.

Osallisuuden edistäminen osana kotoutumisen edistämistä on Cultura‑säätiön työn keskiössä. Osallisuutta kokeva ihminen uskoo pystyvänsä vaikuttamaan omiin ja yhteisiin asioihin, mikä ilmenee esimerkiksi luottamuksena sekä kokemuksena yhdenvertaisuudesta ja arvostuksesta. Osallisuus lisää hyvinvointia, ja käänteisesti syrjäytyminen on osallisuuden ulkopuolelle jäämistä.

Yhteiskunnallinen luottamus on myös keskeinen osa kotoutumista, sisäistä turvallisuutta ja resilienssiä sekä huoltovarmuutta. Maahanmuuttaneiden ryhmien luottamusta suomalaisen yhteiskunnan instituutioihin on pidetty tärkeänä tutkimuskohteena, ja siinä on todettu olevan haasteita.

Kuten selvityksestä käy ilmi, median käyttö ja medialuottamus liittyvät venäjänkielisen väestönosan kohdalla vahvasti toisiinsa, sillä venäläisen median vaikutus väestöön on merkittävä. Medialuottamus ja median käyttötottumukset vaikuttavat siten yhteiskuntarauhaan, disinformaation laajuuteen, luotettavan tiedon käyttöön ja demokratian toteutumiseen. Heikko luottamus mediaan taas lisää yhteiskunnallista polarisaatiota, väärän tiedon leviämistä ja epävakautta.

Osallisuutta ja kotoutumista koskevat väittämät esitettiin identtisinä vuoteen 2022 nähden. Vastaajia pyydettiin arvioimaan näkemyksiään esitetyistä väittämistä asteikolla 1–5, jossa 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä (kuva 7). Useimmin samaa mieltä oltiin väittämien kanssa: Tunnen oloni kotoisaksi omalla asuinalueellani ja voin avoimesti tuoda esiin omia mielipiteitäni ja ajatuksiani. Vastaajat arvioivat vähiten seuraavansa aktiivisesti Suomen yhteiskunnallisia asioita sekä kokevansa olevansa yhdenvertaisessa asemassa kantasuomalaisten kanssa.

Huomattavaa on, että kaikkien osallisuuteen ja kotoutumiseen liittyvien väittämien keskiarvot olivat laskeneet vuodesta 2022.

Kuvassa 7 on esitetty kaikkien vastausten keskiarvot ja kuvassa 8 vastausten jakaumat. Tämän jälkeen esitetään vastauskeskiarvojen vertailu vuoden 2022 tuloksiin kuvassa 9.

Taustamuuttujien kautta tarkasteltuna tulokset ovat kaiken kaikkiaan samansuuntaisia kuin vuonna 2022.

Suomessa asumisen ajan pituus vaikutti useaan väittämään, mutta ei aina johdonmukaisesti: pidempään Suomessa asuneet arvioivat olevansa yhdenvertaisessa asemassa kantasuomalaisten kanssa muita vastaajaryhmiä useammin, mutta sen sijaan kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta oli korkeimmillaan vasta vähän aikaa Suomessa asuneiden kohdalla. Alle viisi vuotta Suomessa asuneet arvioivat positiivisimmin myös sitä, että voivat avoimesti tuoda esiin omia mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Hyvä suomen kielen osaaminen liittyy vahvasti siihen, miten yhdenvertaiseksi vastaajat kokevat itsensä kantasuomalaisten kanssa ja kuinka hyvin he kokevat olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Myös Suomen yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen oli yleisempää niiden keskuudessa, jotka puhuivat suomea hyvin.

Suomen kansalaiset (sekä yksinomaan Suomen kansalaiset että kaksoiskansalaiset) suhtautuivat useimpiin esitettyihin väittämiin myönteisemmin kuin henkilöt, joilla ei ollut Suomen kansalaisuutta. Esimerkiksi vain Venäjän kansalaisuuden omaavat vastaajat kokivat yhdenvertaisuutensa kantasuomalaisten kanssa heikoimmaksi. Ne vastaajat, joilla oli jonkin muun maan kansalaisuus (oletettavasti pääasiassa Viron tai Latvian), arvioivat seuraavansa Suomen yhteiskunnallisia asioita vähiten.

Suomen kansalaisuus näyttäytyy selkeänä erottavana tekijänä vastaajien kokemuksissa osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, ja kansalaisuudella näyttäisi olevan positiivinen merkitys yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta.

Vaikka hyvä suomen kielen osaaminen ja Suomen kansalaisuus vaikuttavat selkeästi olevan yhteydessä yhdenvertaisuuden kokemuksen kanssa, ei se vastausten perusteella tarkoita, että yhteiskuntaa kokonaisuudessaan pidettäisiin samalla oikeudenmukaisena.

Yhdenvertaisuuden kokemus voi olla vahva henkilökohtaisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa vastaajat tuntevat olevansa hyväksyttyjä ja osallisia. Kuitenkin laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa vastaajat voivat kokea, että rakenteelliset ja institutionaaliset tekijät, kuten julkiset palvelut, poliittinen keskustelu tai syrjinnän vastaiset toimet, eivät ole oikeudenmukaisia tai tasavertaisia. Erityisesti venäjänkieliset voivat kokea, että heidän edustamansa ryhmä kohtaa syrjintää tai institutionaalista epäoikeudenmukaisuutta. Venäjänkieliset saattavat identifioida itsensä vahvasti Venäjään, mikä tekee heistä herkempiä kokemaan Venäjää vastaan kohdistettujen toimien ja Ukrainan sodan uutisoinnin negatiivisena ja jopa loukkaavana itseään kohtaan.

Tämä ristiriita yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemusten välillä pitkään Suomessa asuneiden ja hyvin suomea puhuvien henkilöiden keskuudessa heijastaa siis todennäköisesti yksilötason yhdenvertaisuuden kokemuksen ja toisaalta yhteiskunnan rakenteiden välisen oikeudenmukaisuuden havainnoinnin välistä ristiriitaa: vastaajat voivat tuntea itsensä hyväksytyiksi yksilöinä, mutta laajemmassa mittakaavassa he saattavat kokea, että yhteiskunnan rakenteet eivät kohtele heidän ryhmäänsä tasapuolisesti. Identifioituminen Venäjään voi lisätä tätä kuilua.

Myös Suomeen muuton syillä oli jonkin verran vaikutuksia vastaajien näkemyksiin: vanhempien mukana lapsena tai nuorena Suomeen muuttaneet arvioivat lähes kaikkia esitettyjä väittämiä muita positiivisemmin, mikä vaikuttaa loogiselta, sillä he ovat asuneet Suomessa lapsuudesta tai nuoruudesta alkaen ja siten sosialisoituneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Sukupuolten välillä mainittava eroavaisuus löytyi ainoastaan väittämästä Tunnen olevani osa suomalaista yhteiskuntaa, jonka kohdalla naiset kokivat olevansa useammin samaa mieltä kuin miehet.

Tässä raportissa esitellään myöhemmin tuloksia vastaajien kokemasta syrjinnästä venäjän kielen puhumisen vuoksi Ukrainan sodan alkamisen jälkeen, joista nähdään syrjintäkokemusten lisääntyneen. Yleisesti ottaen venäjänkieliset ovat ilmoittaneet useissa aikaisemmissa tutkimuksissa kokevansa syrjintää. Vuosina 2018–2019 toteutetussa FinMonik ‑tutkimuksessa (Rask, Castaneda & Seppänen 2020) 18–64-vuotiaista Venäjä- ja Neuvostoliittotaustaisista syrjintää oli kokenut edellisten 12 kuukauden aikana 32 %. Perusoikeusbarometrissa (2020) koko väestöstä vain joka neljäs, mutta venäjänkielisistä lähes puolet (47 %) kertoi kokeneensa syrjintää työssä tai työnhaussa viimeisten viiden vuoden aikana. Lisäksi samassa tutkimuksessa 17 % venäjänkielisistä kertoi kokeneensa viimeisten viiden vuoden aikana syrjintää arkielämässään, kaupassa, kahvilassa, ravintolassa tai vapaa-ajan- tai urheilutiloissa (Perusoikeusbarometri 2020).

Syrjintäkokemusten on tutkimuksissa havaittu heikentävän kansallista identifioitumista siten, että mikäli etniseen vähemmistöön kuuluva kokee syrjintää kansallisen enemmistön taholta, tämä heikentää kokemusta jaettuun kansalliseen identiteettiin (esim. suomalaisuus) liittymisestä (Jasinskaja‑Lahti ym. 2018).

Venäjänkielisten kokema syrjintä tai epäkohdat nousivat myös useissa Suomen venäjänkieliset 2024‑selvityksessä saaduissa avoimissa vastauksissa esiin. Annetut kommentit liittyivät mm. työelämässä koettuun syrjintään, venäjänkielisten kokeman syrjinnän yleiseen kasvuun Ukrainan sodan myötä tai yleisempään negatiiviseen suhtautumiseen Venäjään. Onkin jossain määrin aiheellista pohtia, tulkitaanko tai koetaanko Suomen ja suomalaisten suhtautuminen ja politiikka Venäjää kohtaan osin syrjinnäksi venäjänkielisten keskuudessa. Tällainen vaikutelma tulee esiin haastattelumateriaaleista, ja vastaavanlainen ilmiö on ollut havaittavissa eri muodoissa myös aikaisemmissa tutkimuksissa Samalla on syytä korostaa, että tällainen pohdinta ei tietenkään^[11] vähennä venäjänkielisten kokeman syrjinnän todellisuutta tai painoarvoa eikä kiistä sitä, etteikö aitoa syrjintää tapahtuisi.

On myös huomattava, että ilmiönä venäjänkielisten kokema syrjintä ei ole uusi. Venäjänkielisten kokemukset syrjinnästä ovat tulleet esiin jo aiemmissa tutkimuksissa ja useissa eri muodoissa, kuten aiemmin mainituissa Perusoikeusbarometrin (2020) ja FinMonik‑tutkimuksen (2019) tuloksissa. Syrjintä ja negatiivinen suhtautuminen venäjänkielisiin on historiallisesti liittynyt paitsi kielimuurin tuomiin haasteisiin, myös poliittisiin jännitteisiin, kuten Krimin valtaukseen ja muihin Venäjän valtion toimiin. On kuitenkin syytä tarkastella tätä ilmiötä laajemmassa historiallisessa kehyksessä. Ennakkoluulot Venäjää ja venäläisiä kohtaan juontavat juurensa pitkälle historiaan. Esimerkiksi Pitkäviha (1570–1595) ja muut varhaisemmat konfliktit Venäjän kanssa loivat pohjaa epäluuloille, joita on myöhempien sotien, kuten talvi- ja jatkosodan, myötä siirtynyt sukupolvelta toiselle. Nämä historialliset kokemukset ovat osaltaan muovanneet kollektiivisia asenteita ja ennakkoluuloja, jotka elävät edelleen. Nykyiset poliittiset tapahtumat vahvistavat tätä historiallista perintöä ja luovat kompleksisen, monikerroksisen ympäristön, jossa venäjänkielisten kotoutuminen ja identifioituminen suomalaiseen yhteiskuntaan saattaa vaikeutua. Syrjintäkokemukset eri ajankohtina ja konteksteissa heikentävät venäjänkielisten yhteiskunnallista osallisuutta ja voivat vahvistaa kokemusta ulkopuolisuudesta.

Perustuen Suomen venäjänkieliset 2022 ja 2024‑tutkimusten tuloksiin sekä Cultura-säätiön pitkäaikaiseen kokemukseen venäjänkielisten parissa tehdystä työstä, monet venäjänkieliset ovat ilmaisseet näkemyksen, että suomalainen media käsittelee Venäjän sotatoimia Ukrainassa liiallisesti tai epätasapainoisesti. Osa venäjänkielisistä kokee tämän russofobiana ja näkee sodan uutisoinnin myös ennakkoluuloja lisäävänä tekijänä. Tällaiset näkemykset sotaan liittyvästä uutisoinnista voivat heikentää venäjänkielisten osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan ja syventää kuilua venäjänkielisen väestön ja muun väestön välillä.

Yhteiskunnallinen osallisuus

Mielipiteenvapaus ja yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen

Viisi‑ ja kuusikymppiset vastaajat seurasivat Suomen yhteiskunnallisia asioita jonkin verran tätä nuorempia ja vanhempia ikäryhmiä enemmän. Suomen kielen hyvällä taidolla oli myös selkeä positiivinen vaikutus yhteiskunnallisten asioiden seuraamiseen.

Osallisuus, osallistuminen ja kotoutuminen

• Trendi on laskeva kahden vuoden takaiseen verrattuna kaikissa osallistumista ja osallisuutta käsittelevissä väittämissä. Suomen poliittinen tilanne on muuttunut kahden vuoden takaisesta, millä voi olla vaikutusta.
• Suomen yhteiskunnallisten asioiden aktiivinen seuraaminen on esitetyistä väittämistä matalimmalla tasolla, mihin tulisi kiinnittää huomiota.
  

Seuraavaksi käsitellään vastaajien antamia arvioita luottamuksestaan eri toimijoihin asteikolla 1–5, jossa 1 = ei lainkaan luottamusta ja 5 = erittäin vahva luottamus (kuva 10). Esitetty kysymys vastaa pitkälti Valtioneuvoston kanslian Kansalaispulssi ‑kyselyssä toteutettua vastaavaa luottamuksen arviointipatteria. Tämä mahdollistaa vertailua koko väestön näkemyksiin.

Voimakkainta luottamus venäjänkielisten keskuudessa oli Suomen poliisia ja armeijaa kohtaan. Luottamus oli melko korkealla myös koulutusjärjestelmää ja oikeusjärjestelmää kohtaan. Sen sijaan luottamus erityisesti NATOon on huomattavan matalaa. Toiseksi matalimmaksi arvioitiin luottamus suomalaista mediaa, hallitusta ja puolueita kohtaan. Venäjänkielisten luottamus kaikkia esitettyjä instituutioita kohtaan on madaltunut vuoden 2022 mittauksesta (pois lukien NATO, jota ei arvioitu vielä vuonna 2022).

Luottamusta arvioidessa arvio jätettiin väliin, mikäli vastaaja ei tuntenut esitettyä toimijaa tai ei kokenut muuten osaavansa arvioida omaa luottamustaan tähän. Tämän vuoksi arvioita antaneiden vastaajien määrät vaihtelevat toimijoittain.

Kuten kuvasta 12 havaitaan, arviot toimijoiden luotettavuudesta ovat siis kauttaaltaan laskeneet verrattuna vuoteen 2022. Erityisen paljon on laskenut venäjänkielisten luottamus suomalaisiin puolueisiin sekä Suomen hallitukseen (kuva 12).

Kuvassa 13 on esitetty 4–5 arvosanojen antajien osuuksien vertailu venäjänkielisten ja Kansalaispulssin koko väestöä edustavien vastaajien välillä. Kansalaispulssissa kaikki tahot ovat saaneet korkeampia arvioita, mutta erityisen suureksi erot muodostuvat NATOn ja suomalaisen median osalta.

Voi siis todeta, että venäjänkielisten luottamus Suomen mediaan sekä NATOon on koko väestöön nähden erityisen heikkoa. Venäjänkieliset luottavat selkeästi koko väestöä heikommin myös terveydenhuoltoon.

Venäjänkieliset luottavat siis kauttaaltaan heikommin suomalaisen yhteiskunnan instituutioihin kuin väestö yleisesti, ja erojen suuruus vaihtelee toimijoiden välillä. Tärkeää on kuitenkin huomata, että kuten venäjänkielisten luottamus kauttaaltaan, myös koko väestön osalta luottamus tiettyjä yhteiskunnallisia toimijoita kohtaan on ollut viime aikoina laskusuunnassa. Venäjänkielisten osalta edelliseen mittaukseen nähden luottamus kaikkia toimijoita kohtaan oli laskenut, mutta edellinen mittaus tehtiin vuonna 2022, joten Kansalaispulssin kaltaista näkymää aivan viimeaikaisiin kehityskulkuihin ei ole. Kansalaispulssissa luottamus esimerkiksi Suomen hallitukseen on ollut matalampaa vuoden 2024 aikana aikaisempaan verrattuna, ja luottamus on ollut heikkenemään päin myös terveydenhuoltoa ja koulutusjärjestelmää kohtaan. Näihin toimijoihin kohdistuvan luottamuksen laskun taustalla voi siis arvioida kyseessä olevan jossain määrin yleiset yhteiskunnalliset ja poliittiset muutokset, jolloin kyseessä ei olisi spesifisti venäjänkielisiin liittyvä ilmiö.

Kuitenkin viimeisimmässä, kesäkuussa 2024 toteutetussa Kansalaispulssin mittauksessa luottamus näyttää jälleen hieman nousseen koko väestön keskuudessa kaikkia toimijoita kohtaan. Luottamukseen vaikuttavat siis jatkuvasti erilaiset yhteiskunnalliset muutokset ja kehityskulut. On kuitenkin epäselvää, onko venäjänkielisten keskuudessa vastaava luottamuksen nousu laskusuunnan jälkeen havaittavissa, vai jatkuuko luottamuksen heikkeneminen heidän kohdallaan. Tällaisen tiedon saavuttaminen edellyttäisi tiheämpää luottamuksen mittausta myös venäjänkielisten keskuudessa.

Keskeinen luottamukseen liittyvä havainto on, että luottamus suomalaisen yhteiskunnan instituutioita ja toimijoita kohtaan ei venäjänkielisten kohdalla kasva maassaoloajan myötä: lyhyemmän aikaa Suomessa asuneet luottavat pääasiassa kaikkiin arvioituihin toimijoihin pitkään asuneita paremmin. Suomessa asumisen kesto ei siis lisää luottamusta, vaan päinvastoin, minkä myös Pitkänen, Saukkonen ja Westinen (2019b) havaitsivat pääkaupunkiseutua koskettavassa tutkimuksessaan. Yli 15 vuotta Suomessa asuneet luottavat erityisen heikosti Suomen mediaan ja NATOon lyhyemmän aikaa asuneisiin verrattuna, vaikka luottamus näihin toimijoihin ei ole millään ryhmällä kovin korkeaa. Myöskään suomen kielen vahva osaaminen ei vaikuta luottamukseen positiivisesti.

Voisi ajatella, että luottamus yhteiskuntaa kohtaan kasvaa maassaoloajan myötä, mutta tämän väestöryhmän keskuudessa asia ei ole näin. Aikaisemmat kansainväliset tutkimukset^[12] ovat todenneet, että venäjänkielisten maahanmuuttajien osalta maassaoloaika ja maan kielen oppiminen eivät automaattisesti lisää luottamusta, jos taustalla on ideologisia erimielisyyksiä tai näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa maan instituutioiden kanssa.

On myös syytä huomata, että viime vuosina Venäjältä Suomeen muuttaneiden muuttosyyt voivat olla hyvin erilaisia kuin pitkään Suomessa asuneilla. Monet heistä ovat todennäköisesti muuttaneet pois Venäjältä siksi, että ovat kokeneet tyytymättömyyttä maan poliittista tilannetta ja toimintaa kohtaan, mikä voi vaikuttaa heidän positiivisempaan suhtautumiseensa Suomeen ja sen instituutioihin. Yli 15 vuotta sitten Suomeen muuttaneet muodostavat kuitenkin venäjänkielisten suurimman ryhmän (49,5 % vastaajista), ja vaikka heidän ideologinen asemoitumisensa on usein konservatiivisempi ja lähempänä Venäjän valtion virallisia näkökulmia, tähän suureen väestöryhmään mahtuu myös variaatiota ja huomattava määrä henkilöitä, jotka ovat integroituneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan ja omaksuneet suomalaisia arvoja.

Seuraavaksi käsitellään kunkin tahon saamaa luottamusta venäjänkielisten parissa hieman tarkemmin.

Poliisi, armeija ja NATO

Suomen armeijaa kohtaan koettu luottamus oli melko korkeaa, joskin selkeästi matalampaa kuin koko väestöllä ja luottamus oli myös laskenut kahden vuoden takaisesta mittauksesta. Muissa tutkimuksissa ei ole vastaavasti aikaisemmin selvitetty venäjänkielisten luottamusta Suomen armeijaa kohtaan, ja esiin on pikemminkin noussut vaikea tai monimutkainen suhtautuminen Suomea koskeviin maanpuolustuksellisiin kysymyksiin.^[13]

Mielenkiintoinen havainto tuloksissa on merkittävä ero luottamuksessa Suomen armeijaa ja toisaalta NATOa kohtaan, vaikka nämä kaksi toimijaa ovat nykyään pitkälti samaa organisaatiota Suomen NATO‑jäsenyyden myötä. Venäjänkielisille vastaajille nämä kaksi instituutiota näyttäytyvät kuitenkin selkeästi erillisinä: luottamus Suomen armeijaa kohtaan on korkeaa, kun taas NATOon kohdistuu merkittävää epäluottamusta. Epäluottamus tai negatiivisuus NATOa kohtaan tuli esiin myös tutkimuksen muissa kysymyksissä. Tämä erottelu voidaan osittain selittää historiallisilla ja sosiaalisilla tekijöillä. Ensinnäkin epäluottamus NATOon saattaa juontaa juurensa pelosta, että Venäjä voisi rangaista Suomea NATO‑jäsenyyden seurauksena. Toiseksi Suomen armeijaa pidetään osin "omana" ja läheisenä instituutiona, koska monien venäjänkielistenkin perheenjäsenet, erityisesti lapset ja jälkeläiset, suorittavat siellä asepalvelusta, mikä lisää luottamusta ja tunnesidettä tähän instituutioon. Kolmanneksi NATO on monille pitkään Suomessa asuneille venäjänkielisille Neuvostoliiton ajoilta tuttu suurvaltaan rinnastettava toimija, joka on aina mielletty viholliseksi osana venäjänkielisille opetettua kylmän sodan aikakauden indoktrinaatiota. Vastaavanlaista viholliskäsitystä esiintyy erityisesti Yhdysvaltoja kohtaan.

Venäjänkieliset vastaajat arvioivat luottamustaan myös Suomen poliisiin korkeaksi, vaikka tämäkin tulos oli laskenut hieman kahden vuoden takaisesta. Luottamus poliisia kohtaan sai korkeimman arvion (4,3/5) kaikista luetelluista toimijoista tai instituutioista. Korkea luottamus on myös melko poikkileikkaava vastaajien erilaisiin taustatietoihin peilaten; mitään erityistä ryhmää, joka luottaisi poliisiin heikosti, ei nouse esiin. Venäjänkielisten korkea luottamus Suomen poliisivoimiin ei ole uusi havainto, vaan ilmiö on tullut esiin aikaisemminkin.^[14]

Suomen armeijaa kohtaan tunnetun luottamuksen oli jättänyt arvioimatta lähes kolmannes vastaajista. Toisin kuin esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun, jonka arviointi jätettiin usein väliin sen tuntemattomuuden vuoksi, armeijan kohdalla on epätodennäköistä, että kyseessä olisi varsinaisesti toimijan tuntemattomuus. Näin ollen voi arvioida, että osa haastatelluista ei halunnut muusta syystä arvioida luottamustaan Suomen armeijaa kohtaan. Arvioinnin väliin jättäneiden vastaajien profiileja tarkasteltiin, ja nämä vastaajat ovat koko aineistoon nähden useammin vain Venäjän tai jonkin muun maan kansalaisia ja vastaavasti harvemmin Suomen kansalaisia. Lisäksi nämä henkilöt puhuvat koko aineistoon verrattuna keskimäärin heikommin suomea ja ovat hieman useammin lyhyemmän aikaa Suomessa asuneita. Näiden tekijöiden pohjalta voidaan tehdä oletus, että joidenkin kohdalla arvioinnin väliin jättäminen saattoi liittyä turvallisuusnäkökulmiin: vastaajat, joilla ei ollut Suomen kansalaisuutta, saattoivat kokea, että ottamalla kantaa Suomen armeijaan he voisivat altistua poliittisille tai sosiaalisille riskeille, joko Venäjän tai Suomen reaktioiden pelossa.

Koulutusjärjestelmä

Luottamus koulutusjärjestelmää kohtaan oli kyselytutkimuksessa melko korkea, vaikka venäjänkielisillä on havaittu aikaisempien tutkimusten valossa olevan sitä kohtaan myös epäilyksiä. Luottamus oli kuitenkin laskenut myös koulutusjärjestelmän osalta kahden vuoden takaisesta.

Venäjänkielisten ja koko väestön välisessä vertailussa koulutusjärjestelmää kohtaan tunnettu luottamus on lähes samalla tasolla, eli venäjänkielisten kokema luottamus koulutusjärjestelmää kohtaan ei poikkea koko väestön kokemasta luottamuksesta.

Venäjänkielinen väestö, kuten tämän tutkimuksen vastaajat, on keskimäärin hyvin koulutettua. Koulutustaso voi osaltaan selittää myönteistä suhtautumista koulutusjärjestelmään, sillä koulutuksen merkitys yksilön mahdollisuuksien ja yhteiskunnallisen osallistumisen näkökulmasta tunnistetaan laajasti ja tämä saattaa vaikuttaa venäjänkielisten luottamukseen koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan.

Oikeusjärjestelmä ja yhdenvertaisuusvaltuutettu

Luottamus oikeusjärjestelmään oli venäjänkielisten keskuudessa korkeaa, 74 % kertoi luottavansa oikeusjärjestelmään. Oikeusjärjestelmää kohtaan tunnettu luottamus oli samalla tasolla kuin koko väestöllä.

Luottamusta yhdenvertaisuusvaltuutettuun arvioitiin venäjänkielisten keskuudessa ensimmäistä kertaa, eikä luottamusta yhdenvertaisuusvaltuutettuun tiedustella Kansalaispulssilla koko väestöstä. Luottamusta arvioidessa arvio jätettiin väliin, mikäli vastaaja ei tuntenut esitettyä toimijaa tai ei kokenut muuten osaavansa arvioida omaa luottamustaan tähän. Tämän vuoksi yhdenvertaisuusvaltuutettua kohtaan tunnettua luottamusta on arvioinut alle puolet vastaajista, sillä toimija oli monelle tuntematon. Yhdenvertaisuusvaltuutettuun osalta vastaamatta jättäneiden profiili tarkasteltiin, ja ryhmässä painottuu hieman iäkkäämmät sekä huonommin suomea puhuvat vastaajat.

Yhdenvertaisuusvaltuutettua kohtaan tunnettu luottamus oli arvioitu keskimäärin melko hyväksi niiden vastaajien toimesta, jotka olivat arvion antaneet. 66 % vastaajista arvioi luottavansa yhdenvertaisuusvaltuutettuun.

Terveydenhuolto

Venäjänkielisten luottamus terveydenhuoltoon oli niin ikään laskenut kahden vuoden takaisesta. Nyt terveydenhuoltoon luottavia oli 45 %. Ero venäjänkielisten ja koko väestön välillä luottamuksessa terveydenhuoltoon on suuri.

Muuta väestöä heikompi luottamus terveydenhuoltoon selittyy monilla tekijöillä. Tälle aiemminkin tunnistetulle ilmiölle venäjänkielisten heikosta luottamuksesta suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan on tutkimuskirjallisuudessa esitetty lukuisia mahdollisesti taustoittavia tekijöitä.^[15] Näitä ovat esimerkiksi toimintatapojen ja palvelujärjestelmän vieraus, kielimuuri ja puutteet tarvitun tulkkauksen saatavuudessa ja tavoittamisessa, pitkäksi koetut jonotusajat, kokemukset syrjivästä ja epäasiallisesta kohtelusta, sekä tyytymättömyys saatuun hoitoon tai tutkimuksiin. Esimerkiksi Kemppaisen ym. (2020) tarkastelussa 50–64‑vuotiaista venäjänkielisistä naisista 20 % koki erikoislääkärin vastaanotolle pääsemisen liian vaikeaksi. Mm. CHARM (mm. Kemppainen ym. 2020) ja FinMonik (Kuusio ym. toim. 2020) tutkimuksissa on tunnistettu, että erityisesti iäkkäiden venäjänkielisten terveyspalveluja koskevat tarpeet toteutuvat usein puutteellisesti (Ks. Kuusio, Lumme & Koponen 2020).

Myös mahdollisuudet ja tottumus käyttää terveyspalveluita esimerkiksi Venäjällä vaikuttaa todennäköisesti kokemuksiin ja näkemyksiin suomalaisesta terveydenhuollosta. Monet maahanmuuttaneet venäjänkieliset matkustavat lähtömaahansa tai muualle Baltiaan, Venäjälle tai Itä‑Eurooppaan hakemaan tarvitsemiaan terveyspalveluja.^[16]

Suomen venäjänkieliset 2024‑tutkimuksessa ei tiedusteltu vastaajilta syitä terveydenhuoltoa kohtaan tunnetulle heikolle luottamukselle, mutta haastattelijat kertoivat, että mainintoja tuli muun muassa juuri terveyskeskusten jonoista ja kielimuureista.

Puolueet, eduskunta, hallitus

Venäjänkielisten luottamus puolueita, eduskuntaa ja hallitusta kohtaan oli laskenut merkittävästi kahden vuoden takaisesta mittauksesta. Muutos luottamuksessa näitä toimijoita kohtaan on suurinta verrattuna kaikkiin arvioitaviin instituutioihin. Erityisesti keski‑ikäiset vastaajat luottavat näihin poliittisiin instituutioihin heikoimmin.

Koko väestöön verrattuna venäjänkielisten luottamus puolueisiin on lähes samalla tasolla, mutta heidän luottamuksensa eduskuntaan ja hallitukseen on selvästi matalampaa kuin väestössä keskimäärin. Vuonna 2022, perustuen Kansalaispulssin silloisiin mittauksiin, venäjänkielisten luottamus puolueisiin oli korkeampaa kuin väestöllä keskimäärin.

Poliittisen vallan toimijoihin liittyvät tulokset ovat linjassa venäjänkielisten poliittista osallistumista koskevien havaintojen kanssa, joka on venäjänkielisten osalta todettu olevan erityisen matalaa. Venäjänkielisten representaatioindeksi politiikassa on ollut heikko.^[17]

Media

Luottamus suomalaiseen mediaan on venäjänkielisten keskuudessa tutkimuksen perusteella heikkoa ja laskenut entisestään vuodesta 2022. Vain 34 % vastaajista kertoi luottavansa mediaan erittäin tai melko vahvasti ja 32 % luottaa erittäin tai melko heikosti. Medialuottamuksen tasossa on erittäin suuri ero verrattuna koko väestöön, josta 66 % luottaa mediaan melko tai erittäin vahvasti (Kansalaispulssi). Kuvassa 14 esitetään venäjänkielisten luottamus mediaan vuosina 2022 ja 2024 verrattuna koko väestön mielipiteisiin. Tämän jälkeen esitetään vuoden 2024 tulokset medialuottamuksesta eri ikäryhmittäin tarkasteltuna (kuva 15) ja maassaoloajan mukaan tarkasteltuna (kuva 16). Venäjänkielisen väestön matala luottamus suomalaiseen mediaan on tullut aikaisemminkin esiin.^[18]

Erityisen heikosti suomalaiseen mediaan luottavat yli 15 vuotta Suomessa asuneet henkilöt. Suomen kielen taidolla ei ole merkitystä mediaa kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta.

Tärkeä havainto kyselytutkimuksen tuloksista on, että luottamus Suomen mediaa kohtaan heijastuu asenteisiin ja mielipiteisiin selkeästi, kuten kuvasta 17 nähdään: suomalaiseen mediaan luottavat henkilöt pitävät Venäjän sotatoimia keskimääräistä selkeästi harvemmin oikeutettuina, suhtautuvat Ukrainan tukemiseen ja Venäjän vastaisiin pakotteisiin keskimääräistä positiivisemmin ja ovat enemmän huolissaan Venäjän toiminnasta. Suomalaiseen mediaan luottavat henkilöt luottavat keskimääräistä enemmän myös kaikkiin muihin yhteiskunnan instituutioihin.

Kuva 17 esittää medialuottamuksen ja erilaisten yhteiskunnallisten asenteiden välistä yhteyttä Suomen venäjänkielisten 2024 ‑seurantaselvityksessä. Kaaviossa havainnollistetaan, kuinka luottamus mediaan vaikuttaa asenteisiin liittyen EU:n Venäjälle asettamiin talouspakotteisiin, Suomen NATO-jäsenyyden vaikutuksiin turvallisuudentunteeseen ja Venäjän sotilaallisiin toimiin Ukrainassa.

Medialuottamus nähtiin sekä Cultura‑säätiön että yhteistyökumppani Huoltovarmuuskeskuksen näkökulmasta keskeisenä teemana, joten aihetta syvennettiin osalle vastaajista esitettävällä avoimella kysymyksellä.

Vastaajilta, jotka kokivat luottamuksen suomalaiseen mediaan heikoksi (antanut arvion 1–2) kysyttiin jatkokysymys siitä, mikä heikentää näiden luottamusta. Vastaavasti niiltä, jotka olivat arvioineet luottamustaan Suomen mediaan hyväksi (arvio 4–5), kysyttiin jatkokysymyksenä, mikä on vaikuttanut näiden omalla kohdalla vahvaan luottamukseen suomalaista mediaa kohtaan.

Keskitasoisesti suomalaiseen mediaan luottavilta (arvion 3 antaneet) ei tiedusteltu heidän luottamuksestaan tarkemmin vastaavalla avoimella kysymyksellä. Heidän muiden vastausten tarkastelun perusteella voi kuitenkin esittää, että keskitasoisesti mediaan luottavien näkemykset ovat jakautuneita ja eivät niin selkeitä.

Suomen mediaan heikosti luottavat venäjänkieliset

Suomen mediaan heikosti luottavat venäjänkieliset ilmoittivat epäluottamuksen syiksi esimerkiksi sen, että Suomen media esittää tietoa yksipuolisesti tai epäobjektiivisesti, on täynnä propagandaa, eikä ei ole riippumatonta. Nämä vastaajat kokivat, ettei Suomen media kerro koko totuutta tai jopa että se valehtelee ja johtaa harhaan. Sen koettiin toimivan mm. Yhdysvaltojen ja NATO:n vaikutuksen alaisena ja niiden käskystä.

Näiden teemojen koettiin näkyvän esimerkiksi Venäjän vastaisuudessa ja Venäjällä pelottelulla sekä tavassa, miten sodasta uutisoidaan. Epäluottamusta kokeneet vastaajat arvioivat myös, että tavallisten ihmisten mielipiteet jätetään huomiotta.

Heikosti Suomen mediaan luottavat venäjänkieliset vaikuttavat vertailevan suomalaisen median esittämiä tietoja muiden maiden medioiden antamiin tietoihin. Näissä esiintyvät ristiriidat herättävät epäluottamusta suomalaista mediaa kohtaan, jonka nähdään näin ollen vääristelevän totuutta. Tutkimuksissa on todettu, että suomalaisen ja venäläisen median rinnakkainen seuraaminen on yleistä Suomessa asuvien venäjänkielisten keskuudessa (Viimaranta ym. 2018).

Toisaalta nämä vastaajat esittivät myös melko paljon näkemyksiä yleisemmästä ja laajemmasta epäluottamuksesta, joka koski kaikkia medioita yleensä, ei vain Suomen mediaa. Esitettiin näkemyksiä, joiden mukaan kaikki mediat kaikissa maissa ovat täynnä propagandaa ja ajavat aina omistajiensa etua. Aikaisemmin on todettu, että monet venäjänkieliset kertovat suhtautuvansa kriittisesti myös Venäjän mediaan (Sotkasiira 2017), huolimatta siitä, että samassa yhteydessä heidän muista näkemyksistään voidaan havaita venäläisen median vaikutus.

Venäjänkielisten heikkoon medialuottamukseen ja kritiikkiin suomalaista mediaa kohtaan on paneuduttu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Näissä on todettu mm., että kriittinen suhtautuminen Venäjän valtion toimintaan saa jotkut kokemaan suomalaisen median puolueelliseksi, Venäjä‑ ja sen myötä myös venäläisvastaiseksi (Davydova-Minguet 2021; Oivo ym. 2021; Davydova-Minguet ym. 2019). Niin ikään Pitkäsen, Saukkosen ja Westisen (2019a, 48) tutkimuksessa 56 % pääkaupunkiseudulla asuvista venäjänkielisistä vastaajista yhtyi väittämään, jonka mukaan suomalainen media antaa heidän kielivähemmistönsä edustajista kielteisen kuvan.

Suomessa asuvien venäjänkielisten keskuudessa on kuitenkin todettu olevan vahva periaatteellinen arvostus luotettavaa informaatiota tuottavaa mediaa kohtaan.^[19] Venäjänkieliset saattavat siis pitää luotettavaa informaatiota tuottavaa mediaa tärkeänä, mutta tämän tutkimuksen valossa valitettavasti monet heistä eivät näe suomalaisen median edustavan tällaista.

Suomen mediaan hyvin luottavat venäjänkieliset

Vastaavasti sellaiset vastaajat, jotka pitivät suomalaista mediaa luotettavana, kertoivat useimmin sen olevan (pääasiassa) objektiivista, kertovan asioista totuudenmukaisesti ja valehtelematta sekä esittävän asioita monipuolisesti eri näkökulmista. Vastaajat perustelivat näkemystään myös sananvapaudella ja median riippumattomuudella, sekä sillä että faktat on mahdollista tarkistaa ja ne kerrotaan tarkasti ja läpinäkyvästi. Luottamusarvioihin vaikutti myös se, että Suomi nähdään demokraattisena maana ja oikeusvaltiona, sekä se ettei media vetoa liikaa tunteisiin asioiden esittämisessä.

Myös suomalaiseen mediaan luottavien keskuudessa monet tekivät vertailua muuhun maailmaan. Näiden vastaajien osalta vertailun koettiin johtavan siihen lopputulokseen, että suomalaisen median antamat tiedot vastasivat muualta saatua tietoa, tai se koettiin esimerkiksi venäläistä mediaa objektiivisemmaksi tai luotettavammaksi.

Satunnaisemmin viitattiin muun muassa siihen, että uutisten virheet korjataan, jos niitä tulee, sekä että Suomessa ei ole korruptiota. Jotkut vastaajat saivat vahvistusta siitä, että median esittämät tiedot sopivat omiin näkemyksiin. Vastaajien joukossa oli myös muutamia sellaisia, ketkä työskentelevät itse tai tuttava työskentelee suomalaisessa mediassa, jolloin he kokivat tietävänsä sen toimintaperiaatteet.

Osa vastaajista ei perustellut median luotettavuutta erityisesti, vaan kertoi luottavansa yleisesti suomalaiseen yhteiskuntaan, luottavansa yleisesti suomalaisiin tai pitävänsä kaikesta Suomessa.

Luottamus suomalaisiin instituutioihin

• Luottamus on laskenut venäjänkielisten keskuudessa suhteessa kaikkiin suomalaisiin instituutioihin.
• Luottamus NATOa kohtaan on kaikkein alhaisinta. NATOn kohdalla on myös suurin eroavaisuus luottamuksen tasossa suhteessa koko väestöön. Heikkoon luottamukseen NATOa kohtaan vaikuttavat Venäjällä tai Neuvostoliitossa syntyneiden historia ja Venäjän mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa toistetut käsitykset NATOsta.
• Toiseksi suurin eroavaisuus luottamuksessa venäjänkielisten ja koko väestön välillä on Suomen median kohdalla.
• Kansalaispulssi-kysely osoittaa myös yleisesti ottaen väestön luottamuksen eri instituutioita kohtaan laskeneen, joten luottamuksen laskeminen venäjänkielistenkin keskuudessa on loogista. Kuitenkin näiden kahden verrokkiryhmän kokeman luottamuksen lähtötilanne on ollut eri tasolla, ja siksi tilanne on venäjänkielisten osalta selkeästi huolestuttavampi.

Luottamus suomalaiseen mediaan

• Venäjänkielisten luottamus suomalaista mediaa kohtaan on heikkoa koko väestöön verrattuna.
• Luottamus on myös laskenut kahden vuoden takaisesta mittauksesta
• Erityisen heikkoa luottamus mediaan oli yli 16 vuotta Suomessa asuneiden keskuudessa, keski-ikäisten sekä matalammin koulutettujen parissa.
• Suomen mediaa pidettiin epäluotettavana erityisesti siksi, että sen nähdään esittävän yksipuolista tietoa, toimivan propagandistisesti, peittelevän totuutta ja valehtelevan. Suomen median koetaan usein myös olevan Yhdysvaltojen, NATOn ym. vaikutuksen alainen ja toimivan niiden käskystä. Venäjän vastaisuus, Venäjällä pelottelu ja russofobia suomalaisessa mediassa toistuvat vastauksissa.
• Keskeistä näyttää olevan myös suomalaisen median esittämien tietojen vertailu muiden maiden (oletuksena esim. Venäjän) medioiden antamiin tietoihin -> ristiriidat -> epäluottamus suomalaista mediaa kohtaan, jonka nähdään näin ollen valehtelevan.
• Ne vastaajat, jotka puolestaan luottavat suomalaiseen mediaan hyvin, korostivat juuri sen objektiivisuutta, totuudenmukaista kerrontaa ja monien eri näkökulmien esittämistä. Myös nämä vastaajat korostivat vertailupintaa joko Venäjään (propagandistisena pitämäänsä) mediaan tai toisaalta vertailumahdollisuutta muihin medioihin, joiden antamat tiedot ovat samansuuntaisia kuin Suomen median ja siten tukevat toinen toisiaan.

Tutkimukseen sisällytettiin uutena arvioitavana aiheena kysymys seuratuimmista uutismedioista. Haastateltavia pyydettiin vapaasti kertomaan kolme eniten seuraamaansa uutismediaa, ja haastattelijat kategorisoivat esitetyt mediat alla kuvatun mukaisesti. Haastatelluille ei siis lueteltu eri kategorioita tai eri uutismediavaihtoehtoja, vaan heitä pyydettiin spontaanisti kertomaan eniten seuraamansa mediat.

Ylivoimaisesti seuratuin uutismedia oli Ylen uutiset, jota seurasi 63 prosenttia vastaajista (kuva 18). Seuraavaksi useimmin seurattiin kansainvälistä mediaa (27 %), venäläistä mediaa (25 %) sekä Venäjältä paennutta mediaa (25 %). Venäläisellä medialla tarkoitetaan Venäjän valtion näkökulmaa ja narratiivia noudattavaa Venäjällä tuotettua mediaa, ja Venäjältä paennut media taas käsittää pääasiassa Venäjän toimintaa vastustavia oppositiomedioita.

Yle Novostin mainitsi 22 prosenttia vastaajista, mutta voidaan olettaa, että osa geneerisesti Ylen maininneista saattoi viitata myös Yle Novostiin.

Vanhemmat vastaajat seurasivat nuorempia useammin venäläistä mediaa ja puolestaan harvemmin kansainvälistä mediaa, Venäjältä paennutta mediaa sekä Ylen uutisia. Pitkään Suomessa asuneet seurasivat verrattain useammin venäläistä mediaa kuin lyhyemmän aikaa Suomessa asuneet. Vastaavasti nuoremmissa ikäryhmissä seurataan enemmän Yle Novostia, kansainvälistä mediaa ja Venäjältä paennutta mediaa.

Yle Novostin ja kansainvälisen median merkitys uutismediana korostuu niiden vastaajien keskuudessa, joiden suomen kielen taito on heikko. Yle Novosti korostuu myös vasta vähän aikaa Suomessa asuneiden keskuudessa. Sukupuolten välisessä tarkastelussa miehet seurasivat naisia useammin kansainvälistä mediaa, kun taas naiset useammin Ylen uutisia sekä Helsingin Sanomia ja maakuntalehtiä.

Uutismedioiden seuraamisen lisäksi arvioitiin luottamusta yksittäisiä lueteltuja uutismedioita kohtaan asteikolla 1–5, jossa 1 = erittäin epäluotettava ja 5 = erittäin luotettava. Luottamusta yksittäisiä uutismedioita kohtaan vertailtiin soveltuvin osan Ylen teettämän Uutisarvostukset 2023 ‑tutkimuksen vastaaviin tuloksiin.

Venäjänkielisten luottamus esitettyjä uutismedioita kohtaan jäi kauttaaltaan alle 3,5 keskiarvon. Vastaajat pitivät useimmin luotettavimpana mediana Ylen uutisia (kuva 19). Myös Helsingin Sanomat ja maakuntalehdet sekä Yle Novosti arvioitiin suhteessa melko korkealle luotettavuudessa.

Venäjältä paennut media arvioitiin keskimäärin suunnilleen samalle luotettavuuden tasolle kuin suomalaiset uutismediat, venäläinen (valtiollinen) media taas selkeästi keskimäärin heikommalle luotettavuuden tasolle.

Annettuihin keskiarvioihin on laskettu luonnollisesti vain numeerisen arvion antaneet vastaukset, joten ”en osaa sanoa” ‑vastauksen antaneet vastaajat eivät näy annettujen arvioiden n-määrissä keskiarvoja kuvaavassa kuvassa 19. Sen sijaan annettujen vastausten jakaumat (sekä numeeriset arviot että en osaa sanoa -vastaukset) näkyvät alempana kuvasta 20. En osaa sanoa -vastauksia on annettu osin suuria määriä, esimerkiksi MTV:n luotettavuutta uutismediana valtaosa vastaajista ei ole osannut arvioida.

Luottamuksen osalta kiinnostava tulos on, että esimerkiksi Yleä tärkeänä uutislähteenään pitävistä venäjänkielisistä vain reilu puolet arvioi luottavansa siihen hyvin. Luottamus ja median käyttö eivät siis näytä kulkevan käsi kädessä.

Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että pidemmän aikaa Suomessa asuneet luottavat useisiin suomalaisiin uutismedioihin heikommin kuin muut ryhmät, ja taas Venäjän mediaan vahvemmin. Ikäryhmistä keski‑ikäiset luottavat lähes kaikkiin esitettyihin uutismedioihin muita ikäryhmiä heikommin, iäkkäimmät ikäryhmät taas luottavat muita heikommin Venäjältä paenneeseen mediaan.

Seuraavaksi alla esitetyssä kuvassa 22 vertaillaan tuloksia Ylen tekemään tutkimukseen, jossa kohderyhmänä oli koko Suomen väestö. Vertailussa on esitetty niiden vastaajien osuus, jotka ovat arvioineet luottamustaan melko tai erittäin vahvaksi (vastaukset 4–5). Ylen tutkimuksessa Helsingin Sanomat ja maakuntalehdet sekä iltapäivälehdet on arvioitu erikseen. Venäjän mediaa tai Venäjältä paennutta mediaa ei Ylen tekemässä tutkimuksessa ole arvioitu, joten näiden osalta vertailuja ei voi esittää.

Koko väestön ja venäjänkielisten välillä näyttää olevan selkeä ero hyvin luottavien osuuksissa kaikkia esitettyjä vertailukelpoisia medioita kohtaan. On kuitenkin otettava huomioon, että venäjänkielisistä suuret osuudet eivät osanneet arvioida luottamustaan esitettyjä medioita kohtaan, jolloin myös hyvin luottavien osuudet jäävät luontaisesti mataliksi. Voi siis todeta, että vahvasti luottavien osuus venäjänkielisissä on selkeästi pienempää kuin koko väestössä esitettyjä medioita kohtaan, mutta ei voi todeta jäljelle jäävän osuuden luottavan kauttaaltaan heikosti, vaan mukana on myös suuri ryhmä sellaisia, jotka eivät ole osanneet arvioida omaa luottamustaan.

Median käyttö ja luottamus eri uutismedioihin

• Medioista eniten seurataan selkeästi Yleä. Ylen saama luottamus ei ole kuitenkaan kovin korkeaa. Vain reilu puolet niistä, jotka nimesivät Ylen yhdeksi eniten seuraamistaan uutismedioista, arvioivat luottavansa siihen.
• Venäjän mediaa seurataan eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa, iäkkäämmissä ikäryhmissä ja Suomessa pitkään asuneiden keskuudessa. Kokonaisuudessaan Venäjän media on saanut myös heikot arviot luottamuksen osalta. Avoimissa vastauksissa toistuukin usein näkemys, jonka mukaan ”kaikki mediat” valehtelevat ja ovat täynnä propagandaa.
• Pisimpään Suomessa asuneet luottavat muita ryhmiä paremmin Venäjän mediaan, ja taas muita ryhmiä heikommin suomalaisiin uutismedioihin ja Venäjältä paenneeseen mediaan.
• Luottamus Suomen tai Venäjän mediaan sulkee osin toisensa pois: heikommin Suomen mediaan luottavat henkilöt luottavat enemmän Venäjän mediaan, ja taas paremmin Suomen mediaan luottavat henkilöt luottavat heikommin Venäjän mediaan.
• Luottamus yksittäisiin suomalaisiin uutismedioihin on kauttaaltaan selkeästi heikompaa kuin koko väestön keskuudessa.