Vastaajien taustatiedot

Tässä luvussa käydään läpi vastaajien taustatiedot. Vuoden 2026 taustatietoja tarkastellaan suhteessa vuosien 2024 ja 2022 tutkimusten vastaaviin tietoihin.

Sukupuoli‑, ikä- ja aluetiedot saatiin väestötietojärjestelmästä poiminnan yhteydessä. Poiminta tehtiin ennalta määriteltyjen suuralue-, ikä- ja sukupuoliryhmittäisten määrien perusteella. Haastattelurekisteriin poimittiin henkilöitä, joiden äidinkieleksi on väestötietojärjestelmään merkitty venäjä. Poimintaperusteena oli henkilön itse ilmoittama äidinkielitieto. Perusjoukko ei siten kata kaikkia Suomessa venäjää puhuvia henkilöitä, sillä osa heistä on voinut ilmoittaa väestötietojärjestelmään äidinkielekseen muun kielen. Tuloksia tulee tulkita suhteessa tähän perusjoukon määritelmään.

Vastausten joukossa on neljä 20–29 ‑vuotiaaksi merkittyä vastaajaa, joiden osalta haastattelijan loppukirjauksen perusteella vastaajana oli puoliso tai vanhempi eikä aineistosta voitu varmistaa, toimiko läheinen vain tulkkina vai vastasiko hän otokseen valitun vastaajan puolesta.

Kokonaistasolla vastaajien taustatiedot vastasivat edelleen hyvin tarkasti vuosien 2022 ja 2024 taustamuuttujajakaumia. Naiset korostuivat vastauksissa 57 prosentin osuudella, kun osuus oli kahdella aiemmalla kierroksella 60 prosenttia. Vastauksista 51 prosenttia on Helsinki‑Uusimaan alueelta, 23 prosenttia muualta Etelä-Suomesta, 14 prosenttia Pohjois- ja Itä-Suomesta sekä 12 prosenttia Länsi-Suomesta.

Kuviossa 2 on esitetty vastaajien ikäjakaumat vuosivertailuin, joissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

Vastaajien koulutustaso on muuttunut selvästi aiempiin kierroksiin verrattuna (kuvio 3). Ylemmän korkeakoulututkinnon tai muun korkeamman tutkinnon suorittaneiden osuus on laskenut 30 prosenttiin, kun se oli vuonna 2024 vielä 45 prosenttia ja vuonna 2022 46 prosenttia. Samalla alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut 23 prosenttiin (2024: 12 %). Toisen asteen suorittaneita on 41 prosenttia eli yhtä paljon kuin vuonna 2024, ja pelkän peruskoulun suorittaneiden osuus on noussut kuuteen prosenttiin (2024: 2 %).

Noin puolet vastaajista oli työssäkäyviä (49 %, kuvio 4). Selvästi harvemmin vastaajat olivat työttömiä (15 %), eläkkeellä (13 %) tai yrittäjiä tai opiskelijoita (9 %). Työttömien osuus on kasvanut neljä prosenttiyksikköä vuodesta 2024, jolloin se oli 11 prosenttia, ja työssäkäyvien osuus on laskenut vastaavasti vuoden 2024 52 prosentista ja vuoden 2022 54 prosentista.

Valtaosa (71 %) vastaajista oli syntynyt Neuvostoliitossa ja 19 prosenttia Venäjällä. Muut maat Viro (4 %) ja Suomi (3 %) mukaan lukien saivat vain vähän mainintoja. Neuvostoliitosta muuttaneet henkilöt voivat viitata mihin tahansa entisen Neuvostoliiton valtioon, vaikkakin suurin osa on todennäköisesti muuttanut Neuvosto‑Venäjältä.

Perusjoukko ei kata kaikkia Suomessa venäjää puhuvia, sillä osa on voinut ilmoittaa rekisteriin äidinkielekseen muun kielen. Rekisteriin merkitty äidinkieli määrittää tutkimuksen perusjoukon, mutta se ei välttämättä kuvaa henkilön tämänhetkistä kielitaitoa, kielenkäyttöä tai identiteettiä.

Vastaajat ovat asuneet Suomessa keskimäärin melko pitkään. Puolet vastaajista (51 %) on asunut Suomessa vähintään 16 vuotta ja lisäksi lähes neljäsosa (24 %) 9–15 vuotta (kuvio 5). Alle kaksi vuotta Suomessa asuneiden osuus on laskenut yhteen prosenttiin (2024 ja 2022: 3 %).

Useimmin Suomeen oli muutettu työn (19 %) tai suomalaisen puolison perässä (19 %, kuvio 6). Paluumuuton tai suomalaisen sukutaustan vuoksi muuttaneiden osuus on laskenut edelleen 16 prosenttiin, kun se oli vuonna 2024 19 prosenttia ja vuonna 2022 24 prosenttia. Opiskelun vuoksi muuttaneiden osuus on sen sijaan kasvanut 14 prosenttiin (2024 ja 2022: 9 %). Vanhempien mukana lapsena tai nuorena muuttaneita oli 14 prosenttia ja puolison mukana tai perässä muuttaneita 11 prosenttia. Valmiiden vaihtoehtojen ulkopuolelta muuton syyn kertoi avoimesti 25 vastaajaa. Näistä 11 ilmoitti syyksi perheenyhdistämisen, ja kuudessa vastauksessa syy liittyi sotaan, mobilisaatioon tai Venäjän poliittiseen tilanteeseen. Loput olivat yksittäisiä syitä, kuten opiskeleva lapsi, urheiluseura tai turistimatkan jälkeinen päätös jäädä maahan.

45 prosenttia vastaajista oli sekä Suomen että Venäjän kansalaisia, 27 prosenttia Venäjän kansalaisia ja 11 prosenttia Suomen kansalaisia. Loput vastaajista olivat joko ainoastaan jonkin muun maan kansalaisia tai sekä Suomen että jonkin muun maan kansalaisia, mikä todennäköisesti tarkoittaa pääasiassa Viron tai Latvian kansalaisia.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan suomen kielen taitoaan asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan, 5 = erittäin hyvin / äidinkielenä). Vastausten keskiarvoksi muodostui 3,5 (keskiarvo vastaa suunnilleen aikaisempien mittauskierrosten tuloksia). Puolet vastaajista arvioi suomen kielen taitonsa melko tai erittäin hyväksi (arvot 4 ja 5: 33 % ja 19 %), kun taas 17 prosenttia arvioi taitonsa heikoksi (arvot 1 ja 2). Vastaavalla asteikolla ruotsin kielen taitoa arvioidessa 87 prosenttia vastaajista kertoi, ettei puhu lainkaan ruotsia.