Tulokset: Luottamuksen arviointi

Seuraavaksi tarkastellaan venäjänkielisten luottamusta suhteessa koko väestön luottamukseen, jota on mitattu valtioneuvoston kanslian Kansalaispulssi‑kyselyllä. Asteikkojen ääripäät vastaavat sanoitukseltaan toisiaan, mutta numeeriset asteikot eroavat: Suomen venäjänkieliset -selvityksessä käytettiin asteikkoa 1–5 ja Kansalaispulssissa asteikkoa 1–10. Vertailu on siksi suuntaa antava.

Kuviossa 17 verrataan vahvan luottamuksen ilmaisseiden vastaajien osuuksia venäjänkielisten ja Kansalaispulssin koko väestöä edustavien vastaajien välillä. Suomen venäjänkieliset 2026 ‑aineistossa vahva luottamus tarkoittaa asteikon arvoja 4–5 ja Kansalaispulssissa arvoja 7–10.

Kansalaispulssiin tehtävä vertailu osoittaa, että venäjänkielisten luottamus on useiden toimijoiden kohdalla matalampaa kuin koko väestössä. Kansalaispulssin mittauksessa kaikki tahot ovat saaneet korkeampia arvioita, mutta erityisen suureksi erot muodostuvat Naton ja suomalaisen median osalta, joita kohtaan venäjänkielisten luottamus on selkeästi matalammalla tasolla. Myös terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan tunnettu luottamus on venäjänkielisillä matalampaa kuin koko väestöllä Kansalaispulssin mukaan.

Vertailun kohteena olleisiin toimijoihin melko vahvasti luottavien osuus oli venäjänkielisillä kaikissa kohdissa pienempi, ja erojen suuruus vaihtelee toimijoiden välillä. Kansalaispulssi‑mittauksia on toteutettu tiiviimmin kuin Suomen venäjänkieliset -selvityksiä, joten koko väestön osalta nähdään luottamuksen muutokset lyhyemmillä aikaväleillä: koko väestön osalta luottamus esimerkiksi Suomen hallitusta kohtaan laski vuonna 2024 ja uudelleen loppuvuodesta 2025. Koko väestön tasolla luottamus Natoon on heikentynyt jatkuvasti, vaikka se on silti korkeammalla tasolla kuin venäjänkielisillä.

Seuraavaksi käsitellään kunkin tahon saamaa luottamusta venäjänkielisten parissa hieman tarkemmin.

Puolustusvoimia kohtaan koettu luottamus oli keskimäärin melko korkeaa (3,9), joskin selkeästi matalampaa kuin koko väestöllä, sillä koko väestöstä melko paljon tai täydellisesti luottavia on 88 prosenttia vastaajista ja venäjänkielisten parissa yhtä luottavia on 45 prosenttia.

Puolustusvoimia kohtaan tunnetun luottamuksen oli jättänyt arvioimatta 35 prosenttia vastaajista, mikä on suurin osuus kaikkien arvioitavien toimijoiden joukossa. Toisin kuin esimerkiksi Euroopan unionin tai Naton kohdalla, Puolustusvoimien osalta on epätodennäköistä, että kyseessä olisi varsinaisesti toimijan tuntemattomuus. Aineistosta ei voida päätellä, mistä arvioimatta jättäminen johtui.

Arvioinnin väliin jättäneiden vastaajien profiileja tarkasteltiin, ja nämä vastaajat ovat koko aineistoon nähden useammin vain Venäjän tai jonkin muun maan kansalaisia ja vastaavasti harvemmin Suomen kansalaisia. Lisäksi nämä henkilöt puhuvat koko aineistoon verrattuna keskimäärin heikommin suomea ja ovat hieman useammin lyhyemmän aikaa Suomessa asuneita. Vastaava ilmiö vastaamatta jättämisessä puolustusvoimien kohdalla nähtiin myös vuoden 2024 tutkimuskierroksella.

Kuten edellisellä tutkimuskierroksellakin oli havaittavissa, puolustusvoimia kohtaan tunnettu luottamus on siis puolustusliitto Natoa kohtaan koettua luottamusta huomattavasti vahvempaa: luottamus Suomen puolustusvoimia kohtaan on korkeaa, kun taas Natoon kohdistuu merkittävää epäluottamusta. Venäjänkielisten vastaajien keskuudessa Natoon luottavia oli vain 15 prosenttia (arvot 4 ja 5) ja heikosti tai ei luottavia 41 prosenttia (arvot 2 ja 1). 28 prosenttia vastaajista ei osannut arvioida luottamustaan Natoa kohtaan, mikä on puolustusvoimien jälkeen toiseksi korkein osuus en osaa sanoa ‑vastaajia.

Venäjänkieliset vastaajat arvioivat luottamustaan myös Suomen poliisiin edelleen korkeaksi. Luottamus poliisia kohtaan sai korkeimman keskiarvon (4,2) kaikista luetelluista toimijoista tai instituutioista, ja 80 prosenttia vastaajista arvioi luottamuksensa vahvaksi. Vain kuusi prosenttia arvioi luottamuksensa heikoksi. Korkea luottamus on myös melko poikkileikkaava vastaajien erilaisiin taustatietoihin peilaten; mitään erityistä ryhmää, joka luottaisi poliisiin heikosti, ei nouse esiin.

Luottamus koulutusjärjestelmää kohtaan oli melko korkea ja luottamusarvioiden keskiarvo pysyi vuoden 2024 tasolla (4,0), ja arvio on nyt toiseksi korkein kaikista esitetyistä toimijoista. Vahvasti luottavien osuus on 72 prosenttia ja heikosti tai ei luottavien vain viisi prosenttia.

Venäjänkielisten ja koko väestön välisessä vertailussa koulutusjärjestelmää kohtaan tunnettu luottamus on vain hieman matalampaa, eli venäjänkielisten kokema luottamus koulutusjärjestelmää kohtaan ei merkittävissä määrin poikkea koko väestön kokemasta luottamuksesta.

Tuomioistuimiin kohdistuva luottamus oli venäjänkielisten keskuudessa edelleen korkealla tasolla: keskiarvo oli 3,8 ja 49 prosenttia vastaajista arvioi luottamuksensa vahvaksi. Toimijan nimike muuttui vuoden 2026 kierroksella muodosta ”Suomen oikeusjärjestelmä” muotoon ”Tuomioistuimet Suomessa”, mikä on syytä huomioida aikasarjaa tarkasteltaessa.

Vuoden 2026 kierroksella arvioitavien toimijoiden joukkoon tulivat uusina kuntahallinto Suomessa ja Euroopan unioni, ja samalla yhdenvertaisuusvaltuutettu jäi pois. Kuntahallintoon kohdistuva luottamus osoittautui melko vahvaksi: keskiarvo oli 3,7 ja 55 prosenttia vastaajista arvioi luottamuksensa vahvaksi. Kuntahallinto asettuu näin arvioitujen toimijoiden yläpäähän heti poliisin, koulutusjärjestelmän, Puolustusvoimien ja tuomioistuinten jälkeen. Kuntahallintoa kohtaan luottamusta tuntevien osuus on vain 5 prosenttiyksikköä matalampi venäjänkielisten kuin koko väestön keskuudessa.

Euroopan unioni sai sen sijaan arvioiduista toimijoista toiseksi matalimman keskiarvon 2,9. Vain Natoon kohdistuva luottamus oli tätä matalampaa. Euroopan unioniin kohdistuva luottamus on aineistossa jakautunutta: noin kolmannes luottaa EU:hun vahvasti, vajaa kolmannes vähän ja runsas neljännes sijoittuu asteikon keskelle. Luottamus on selvästi korkeampaa nuorimmissa ikäryhmissä kuin useissa vanhemmissa ryhmissä. EU:hun kohdistuva luottamus on yhteydessä suhtautumiseen EU:n Venäjälle asettamiin talouspakotteisiin. EU:hun heikosti luottavista 82 prosenttia oli eri mieltä siitä, että hyväksyisi EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet, vaikka niistä koituisi vahinkoa Suomelle (väittämä esitellään tarkemmin myöhemmin tässä raportissa) ja 6 prosenttia samaa mieltä. EU:hun vahvasti luottavista vastaavat osuudet olivat 24 ja 47 prosenttia (N=787). Aineiston perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, selittääkö EU‑luottamus pakotteisiin suhtautumista vai päinvastoin tai mitä muita tekijöitä aiheeseen liittyy.

Venäjänkielisten luottamus terveydenhuoltoon pysyi vuoden 2024 tasolla (3,3). Vahvasti luottavien osuus oli 43 prosenttia ja heikosti luottavien 19 prosenttia. Terveydenhuollon toimijana myös kaikki vastaajat käytännössä tunsivat ja kokivat voivansa arvioida: vain kaksi prosenttia jätti arvion antamatta. Terveydenhuolto jää luottamuksessa kuitenkin selvästi poliisin, koulutusjärjestelmän, Puolustusvoimien, tuomioistuinten ja kuntahallinnon taakse. Ero venäjänkielisten ja koko väestön välillä luottamuksessa terveydenhuoltoon on selkeä, vaikkakin koko väestön osalta luottamus terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan on myös heikentynyt viime vuosina (vuodesta 2025 alkaen luottamus on jälleen noussut). THL:n aiemmissa tutkimuksissa Venäjä‑ ja Neuvostoliitto-taustaiset ovat raportoineet kokemuksia terveyspalvelujen riittämättömyydestä sekä palvelujen käyttöä vaikeuttavista tekijöistä, kuten tiedon puutteesta, pitkistä jonoista ja kielivaikeuksista (Kuusio & Koponen 2023; Kuusio, Vehko & Aalto 2023). Nämä havainnot tarjoavat mahdollisen taustan myös terveydenhuoltoa kohtaan koetulle vähäisemmälle luottamukselle.

Venäjänkielisten luottamus puolueita, eduskuntaa ja hallitusta kohtaan on vakiintunut muihin toimijoihin nähden melko matalalle tasolle: poliittiset puolueet 3,0, eduskunta 3,1 ja hallitus 3,1. Vuonna 2024 nähty lasku luottamuksen tasoissa näitä toimijoita kohtaan ei siis jatkunut. Taso on kuitenkin edelleen selvästi matalampi kuin vuonna 2022, jolloin luottamus kaikkiin kolmeen toimijaan asettui keskiarvoon 3,5–3,6.

Vuonna 2026 vahvasti luottavia oli hallituksen kohdalla 34 prosenttia, eduskunnan 30 prosenttia ja poliittisten puolueiden 22 prosenttia. Puolueet erottuvat myös siinä, että lähes kolmasosa vastaajista (31 %) ei osannut arvioida luottamustaan niihin lainkaan. Erityisesti keski‑ikäiset vastaajat luottavat näihin poliittisiin instituutioihin heikoimmin.

Myös koko väestön luottamus on Kansalaispulssin mukaan puolueisiin verrattain matalaa, mutta vahvasti luottavien osuus on venäjänkielisillä vielä pienempi. Vuonna 2022 tilanne oli päinvastainen: venäjänkielisten luottamus puolueisiin oli Kansalaispulssin silloisen mittauksen perusteella korkeampaa kuin koko väestössä. Venäjänkielisten luottamus myös eduskuntaan ja hallitukseen on selvästi matalampaa kuin väestössä keskimäärin.

Poliittisen vallan toimijoihin liittyvät tulokset ovat linjassa venäjänkielisten poliittista osallistumista koskevien havaintojen kanssa, jonka on venäjänkielisten osalta todettu olevan erityisen matalaa^[1].

Luottamus Suomen tiedotusvälineisiin on venäjänkielisten keskuudessa tutkimuksen perusteella edelleen melko matalaa. 36 prosenttia vastaajista sijoittui asteikon yläpäähän (arvot 4–5; 5 = luotan täydellisesti) ja 24 prosenttia alapäähän (arvot 1–2; 1 = en luota lainkaan). Keskiarvoksi muodostui 3,1, mikä on suunnilleen sama kuin edellisessä mittauksessa. Medialuottamuksen tasossa on havaittavissa merkittävä eroavaisuus verrattuna koko väestöön, josta kansalaispulssin mukaan 61 prosenttia luottaa mediaan melko tai erittäin vahvasti. On pidettävä mielessä, että vertailu ei ole täysin yhteysmitallinen, sillä mittarit ja tiedonkeruutapa tutkimuksen välillä eroavat.

Medialuottamuksen tasossa on hieman eroavaisuuksia sen mukaan, kuinka kauan vastaaja on asunut Suomessa (kuvio 18). Matalinta luottamus suomalaiseen mediaan oli vähintään 16 vuotta Suomessa asuneilla (ka 3,0), kuten alla olevasta taulukosta nähdään.

Suomen kielen taidon mukaan medialuottamus ei sen sijaan eronnut johdonmukaisesti. Kansalaisuuden mukaan matalin keskiarvo oli vain jonkin muun maan kuin Suomen tai Venäjän kansalaisilla (2,9; n=91). Koulutustaso ei erottele medialuottamusta johdonmukaisesti: keskiarvo on korkein peruskoulun käyneillä (3,4, n=54) ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla (3,2, n=294) ja matalin alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla (3,0, n=218). Ikäryhmien väliset erot ovat pieniä.

Jo aikaisemmalla tutkimuskierroksella vuonna 2024 todettu tärkeä havainto kyselytutkimuksen tuloksista on, että luottamus Suomen mediaa kohtaan on selvästi yhteydessä asenne‑ ja mielipidekysymyksiin. Kun vastaajat jaetaan medialuottamuksen mukaan kolmeen ryhmään (heikko 1–2, n=237; keskitaso 3, n=332; vahva 4–5, n=367), ryhmien välillä on suuria eroja useissa asenne- ja mielipidekysymyksissä, kuten Venäjän sotatoimien oikeutuksessa, talouspakotteiden hyväksymisessä ja luottamuksessa suomalaisiin instituutioihin.

Suomalaiseen mediaan luottavat henkilöt luottavat keskimääräistä enemmän myös muihin yhteiskunnan instituutioihin: esimerkiksi eduskuntaa koskeva keskiarvo nousee 2,2:sta 3,8:aan.

Medialuottamukseen vaikuttavia tekijöitä syvennettiin osalle vastaajista esitettävällä avoimella kysymyksellä.

Vastaajilta, jotka antoivat luottamukselleen suomalaiseen mediaan arvon 1 tai 2, kysyttiin, mikä voisi vaikuttaa siihen, että he kokisivat suomalaisen median luotettavana. Tähän vastasi 208 henkilöä. Vastaavasti niiltä, jotka arvioivat luottamuksensa Suomen mediaan vahvaksi (arvio 4–5), kysyttiin, mikä voisi heikentää heidän luottamustaan. Tähän vastasi 321 henkilöä. Kysymyksenasettelu poikkeaa vuoden 2024 kierroksesta, jolloin kummaltakin ryhmältä tiedusteltiin nykyisen luottamuksen tason syitä.

Vuoden 2026 vastaukset kertovat siten ennen muuta siitä, mitä vastaajat toivovat medialta ja mitä he toisaalta pitävät uhkana sen luotettavuudelle.

Keskitasoisesti suomalaiseen mediaan luottavilta (arvion 3 antaneet) ei tiedusteltu heidän luottamuksestaan tarkemmin vastaavalla avoimella kysymyksellä.

Suomen mediaan vähän luottavat venäjänkieliset

Vastaajat, jotka antoivat luottamukselleen suomalaiseen mediaan arvon 1 tai 2, nimesivät useimmin kolme asiaa, jotka voisivat lisätä heidän luottamustaan mediaan. Yleisin oli vaatimus tarkistetusta ja lähteistetystä tiedosta: 46 vastauksessa toivottiin faktoja, luotettavia lähteitä ja näyttöä väitteiden tueksi. Lähes yhtä usein, 42 vastauksessa, toivottiin vähemmän propagandaa ja poliittista ohjausta, ja 36 vastauksessa nostettiin esiin eri näkökulmien ja puolueettomuuden tarve. Yksittäisinä toiveina esitettiin myös venäjänkielisen sisällön lisäämistä ja venäjänkielisen väestön äänen kuulumista mediassa (kuusi vastausta) sekä arkea ja Suomen sisäisiä asioita käsittelevää uutisointia (kahdeksan vastausta).

Kritiikki kohdistui samoihin teemoihin kuin aiemmilla tutkimuskierroksilla: sotaan ja Venäjään liittyvää uutisointia pidettiin yksipuolisena, ja useat kokivat, ettei eri tavalla ajattelevien tai tavallisten ihmisten näkemyksiä päästetä esiin. Noin puolet vastauksista (102) ei asettunut mihinkään yleiseen teemaan, vaan sisälsi yksittäisiä toiveita esimerkiksi otsikoinnista, median rahoituksesta tai kanavien saatavuudesta.

Vastaajat kuvasivat tarpeitaan ja toiveitaan mm. seuraavasti:

Puolueettomampi suhtautuminen: tosiasioiden toteamista keksittyjen tulkintojen sijaan. Jos esitetään syytöksiä, niiden tueksi pitäisi olla näyttöä eikä keksittyjä väitteitä.

Tiedon tueksi pitäisi aina esittää luotettavat lähteet.

Enemmän tarkistettua tietoa sekä vähemmän kohua, huhuja ja niitä seuraavia oikaisuja.

Tietoa on tarkasteltava eri näkökulmista; tällä hetkellä uutiset esitetään melko yksipuolisesti.

Enemmän objektiivisuutta ja asiantuntijalausuntoja, vähemmän propagandaa.

Jos tiedotusvälineet olisivat riippumattomampia ja tarkastelisivat useampaa kuin yhtä näkökulmaa eivätkä toimisi kuten nyt.

Politiikasta pitäisi esittää eri suuntiin painottuvaa tietoa. Nykyisin monia tapahtumia käsitellään hyvin yksipuolisesti.

Vähemmän propagandaa ja enemmän tietoa itse maan tapahtumista eikä sen ulkopuolisista tapahtumista.

On välttämätöntä antaa venäjänkieliselle väestölle mahdollisuus ilmaista mielipiteitään avoimesti mediassa.

Vastauksissa korostui toive siitä, että tietoa voisi verrata useisiin toisistaan riippumattomiin lähteisiin. Osa vastaajista kuvasi myös suomalaisen ja muualla julkaistun uutisoinnin välisiä ristiriitoja. Vastaajat kuvaavat näitä ajatuksiaan mm. seuraavasti:

Kunpa he kirjoittaisivat totta. Luen tietoa eri kielillä, ja kun vertaan sitä, tiedot eivät koskaan täsmää.

Tiedon tulisi olla peräisin useista toisistaan riippumattomista lähteistä eikä niin puolueellista kuin se nyt on.

Nykyinen uutisointi on liian yksipuolista, ja siinä on paljon epäluotettavia tietoja, jotka on tarkistettava useista lähteistä objektiivisen kuvan saamiseksi.

Jospa he vain kirjoittaisivat totuuden.Luensaksaksi ja venäjäksi, ja usein siellä on vääristeltyä tietoa.

Valheita on liikaa, ja uutisointitapa Suomessa ja Venäjällä on liian erilainen.

Suomen mediaan vahvasti luottavat venäjänkieliset

Suomen mediaan vahvasti luottavilta kysyttiin, mikä voisi heikentää heidän luottamustaan. Selkeästi yleisin uhka oli yksipuolisuus: 94 vastauksessa mainittiin puolueellisuus, sensuuri, vaikeneminen joistakin aiheista tai näkökulmien kapeneminen. Toiseksi yleisin oli suoranainen virheellinen tieto: 42 vastauksessa nostettiin esiin valehtelu, tietojen väärentäminen tai tarkistamattoman tiedon julkaiseminen ja siitä seuraavat oikaisut. Vastaukset kuvaavat siis niitä ehtoja, joiden varassa nykyinen luottamus vastaajien mielestä on.

Kolmas toistuva teema oli median kytkeytyminen valtaan: 36 vastauksessa mainittiin poliittinen ohjaus, hallituksen vaikutus, tilaustyönä tehdyt jutut tai median rahoitusrakenteen muutos. Sensaatiohakuisuus, liioittelu ja sisältöä vastaamattomat otsikot mainittiin 11 vastauksessa. Osa vastaajista kuvasi luottamustaan myös ehdollisena yksittäisten toimittajien tai medioiden osalta pikemmin kuin koko mediakentän osalta. Vastaajat kuvasivat näkemyksiään mahdollisista luottamusta heikentävistä tilanteista mm. seuraavasti:

Ongelmien yksipuolisen ja ei aina objektiivisen käsittelyn vuoksi, joka perustuu ennakkoluuloihin tai kliseisiin.

Jos negatiivisia asioita vältetään, jotkin aiheet kielletään, jos sensuuria esiintyy.

Jos havaitsisin selvää valehtelua vakavassa asiassa, valeuutisia.

Virheellisten tosiasioiden ja myöhempien kumoamisten vuoksi tehdään joskus liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Kymmenessä vastauksessa luottamuksen uhkana nähtiin venäjänkielisten kielteinen kuvaaminen tai syrjivät arviot, ja osa nosti esiin venäjänkielisten toimitusten lakkauttamisen ja leikkaukset suomalaisissa uutismedioissa. Havainto on huomionarvoinen siksi, että se tulee esiin nimenomaan niiltä vastaajilta, jotka luottavat suomalaiseen mediaan vahvasti.

Johtuen venäjänkielisen osaston sulkemisesta suurissa suomalaisissa uutismedioissa (esimerkiksi MTV3) ja venäjänkielisten osastojen leikkauksista muissa medioissa.

Jos media siirtyisi yksityiseen rahoitukseen; nyt rahoitus on valtiollista.

Vastauksista 35 oli muodossa ”en osaa sanoa” tai ”en tiedä”, eli osa vahvasti luottavista ei pystynyt nimeämään mitään, mikä luottamusta horjuttaisi. Lisäksi 147 vastausta oli niin lyhyitä tai yksittäisiä, etteivät ne asettuneet mihinkään yleiseen teemaan; näissä mainittiin esimerkiksi tekoälyn käyttö, uutisten ajankohtaisuus tai yksittäiset mediat.

Vuoden 2026 tutkimuskierroksella kysyttiin ensimmäistä kertaa vastaajien luottamusta muihin ihmisiin. Kysymys täydentää tässä luvussa aikaisemmin käsiteltyä institutionaalista luottamusta yleisellä eli ihmisten välisellä luottamuksella, jota pidetään keskeisenä sosiaalisen koheesion mittarina. Luottamusta arvioitiin asteikolla 1–5, jossa 1 = ei lainkaan luottamusta ja 5 = erittäin vahva luottamus.

Vastaajat luottavat esitetyistä vaihtoehdoista eniten suomalaisiin (keskiarvo 3,5). Yli puolet vastaajista (53 %) arvioi luottamuksensa suomalaisiin vahvaksi eli antoi arvon 4 tai 5. Toisiin ihmisiin yleisesti luotetaan hieman tätä vähemmän (keskiarvo 3,3, vahvasti luottavia 43 %).

Huomionarvoista on, että matalin luottamus kohdistuu venäjänkielisiin: luottamus Suomessa asuviin venäjänkielisiin sai keskiarvon 3,2, ja vahvasti luottavien osuus oli pienin kolmesta arvioitavasta kohteesta. Havainto on samansuuntainen edellisessä luvussa esitetyn uuden väittämän tuloksen kanssa, jossa kokemus venäjänkieliseen yhteisöön kuulumisesta sai koko väittämäpatteriston matalimman keskiarvon (3,1), vaikka nämä mittarit kuvaavatkin eri asioita. Vastaajat siis luottavat suomalaisiin enemmän kuin Suomessa asuviin venäjänkielisiin.

Luottamus suomalaisiin instituutioihin:

• Vuoden 2024 kauttaaltainen luottamuksen lasku on pysähtynyt ja arviot ovat pääasiassa samalla tasolla vuoden 2024 kanssa. Vuoden 2022 korkeamman luottamuksen tasolle ei ole palattu.
• Luottamus Natoa kohtaan on venäjänkielisillä arvioiduista toimijoista kaikkein alhaisinta: vahvasti luottavia 15 prosenttia ja heikosti luottavia 41 prosenttia (30 prosenttia ei luota lainkaan). Natoa kohtaan koettu luottamus on myös laskenut kahden vuoden takaisesta kaksi kymmenystä.
• Kansalaispulssiin eli koko väestön luottamustasoihin verrattuna erot ovat suuria erityisesti Naton, Euroopan unionin ja tiedotusvälineiden kohdalla (vertailu suuntaa antava)
• Venäjänkielisten luottamus Suomen tiedotusvälineitä kohtaan on pysynyt melko matalalla tasolla: luottamus tiedotusvälineisiin oli vuonna 2026 keskimäärin 3,1 ja taso on käytännössä sama kuin vuosina 2022 (3,1) ja 2024 (3,0). Luottamus on kansalaispulssissa mitattua koko väestön kokemaa luottamusta selkeästi matalampaa.
• Luottamus tiedotusvälineisiin oli matalampaa pidempään Suomessa asuneissa ryhmissä ja matalinta vähintään 16 vuotta Suomessa asuneilla.
• Vahvasti Suomen mediaan luottavien venäjänkielisten luottamusta voisi heikentää yksipuolinen tai puolueellinen tiedottaminen sekä virheellisten tietojen antaminen. Heikosti Suomen mediaan luottavien näkökulmasta taas luottamusta voisi parantaa luotettavien lähteiden käyttö ja esitettyjen väitteiden todistaminen sekä mediassa esiintyvän ”propagandan” kitkeminen.

Luottamus muihin ihmisiin:

• Vastaajat luottivat suomalaisiin keskimäärin enemmän kuin Suomessa asuviin venäjänkielisiin.