Tulokset: Osallisuus ja kotoutuminen

Kyselytutkimuksen tulokset esitellään tässä luvussa jaoteltuina aihekohtaisiin alalukuihin. Tuloksia esitellään niin kokonaistuloksina vertaillen aikaisempiin tutkimuskierroksiin sekä mahdollisiin koko väestöä käsitteleviin aineistoihin että tuodaan esiin relevantteja vertailuja taustamuuttujittain ja kysymysten välillä.

Osallisuuden edistäminen osana kotoutumisen edistämistä on Cultura‑säätiön työn keskiössä. Tässä raportissa osallisuudella tarkoitetaan kokemusta siitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteisiin asioihin sekä tulla kohdelluksi yhdenvertaisena ja arvostettuna yhteiskunnan jäsenenä. Osallisuus näkyy muun muassa luottamuksena, vaikutusmahdollisuuksien kokemuksena ja kuulumisena yhteisöön. Se on yhteydessä hyvinvointiin, kun taas syrjäytyminen merkitsee osallisuuden kaventumista tai sen ulkopuolelle jäämistä.

Kotoutumista tarkastellaan tässä raportissa moniulotteisena ilmiönä. Aiemmassa tutkimuksessa Suomessa asuvien venäjänkielisten kotoutumista on tarkasteltu muun muassa kielen, työelämään kiinnittymisen, sosiaalisten suhteiden, yhteiskunnallisen osallistumisen sekä kuulumisen ja yhdenvertaisuuden kokemusten kautta (Renvik, Jasinskaja‑Lahti & Varjonen 2020; Habti 2021). Eri ulottuvuudet eivät välttämättä kehity samassa tahdissa: esimerkiksi Habtin (2021) tutkimuksessa venäjänkielisten lääkärien ammatillinen kiinnittyminen suomalaiseen työelämään ei automaattisesti merkinnyt vahvaa sosiaalista kuulumista.

Myös Suomen venäjänkieliset ‑selvitysten aiemmilla tutkimuskierroksilla kotoutumista ja osallisuutta on tarkasteltu useiden erillisten näkökulmien kautta, kuten yhteiskuntaan kuulumisen, yhdenvertaisuuden kokemuksen, mielipiteiden ilmaisemisen ja yhteiskunnallisten asioiden seuraamisen kautta.

Aikaisempiin tutkimuskierroksiin nähden uutena näkökulmana vuoden 2026 tutkimuksessa selvitettiin vastaajien omia käsityksiä siitä, mitä onnistunut kotoutuminen tarkoittaa. Cultura‑säätiö on tarkastellut samaa kysymystä myös sidosryhmiensä parissa vuoden 2026 aikana. Venäjänkielisten avovastaukset täydentävät aiempien tutkimuskierrosten mittareihin perustuvaa tarkastelua tuomalla esiin, millaisia asioita vastaajat itse liittävät onnistuneeseen kotoutumiseen.

Osallisuutta ja kotoutumista koskevat väittämät esitettiin osin identtisinä vuosiin 2022 ja 2024 nähden, ja lisäksi mukaan tuotiin neljä uutta väittämää. Vastaajia pyydettiin arvioimaan näkemyksiään esitetyistä väittämistä asteikolla 1–5, jossa 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä (kuvio 8).

Useimmin samaa mieltä oltiin väittämien kanssa: Tunnen oloni kotoisaksi omalla asuinalueellani (keskiarvo 4,3) ja Voin avoimesti tuoda esiin omia mielipiteitäni ja ajatuksiani kodin ulkopuolella (4,0). Sen sijaan matalimmat keskiarvot saivat väittämät Tunnen olevani osa venäjänkielistä yhteisöä Suomessa (3,1), Luotan omiin kykyihini osallistua politiikkaan Suomessa (3,1), Seuraan aktiivisesti Suomen yhteiskunnallisia asioita (3,2) sekä Mielestäni venäjänkieliset voivat vaikuttaa poliittisiin päätöksiin Suomessa (3,2).

Huomattavaa on, että vuonna 2024 havaittu selkeä lasku useissa väittämissä ei jatkunut, vaan tulokset ovat pysyneet suunnilleen samoina. Vuoden 2022 tasolle ei kuitenkaan ole palattu yhdessäkään vertailukelpoisessa väittämässä eli tulokset olivat edelleen kauttaaltaan matalammat kuin ensimmäisellä tutkimuskierroksella.

Kuviossa 7 on esitetty kaikkien vastausten keskiarvot ja kuviossa 8 vastausten jakaumat. Tämän jälkeen esitetään vastauskeskiarvojen vertailu vuosien 2022 ja 2024 tuloksiin kuviossa 9.

Taustamuuttujittain tarkasteltuna suurimmat erot vastauksissa havaittiin Suomessa asumisen kestossa ja sen jälkeen vastaajan iässä. Sukupuolten väliset erot ovat sen sijaan pieniä.

Useissa väittämissä pidempään Suomessa asuneet antoivat korkeampia arvioita, mutta yhteys ei ollut kaikkien väittämien kohdalla samansuuntainen. Kokemus yhdenvertaisuudesta kantasuomalaisten kanssa nousi keskiarvosta 3,1 (alle kaksi vuotta Suomessa asuneet) keskiarvoon 4,0 (vähintään 16 vuotta asuneet), kokemus suomalaisen yhteiskunnan osana olemisesta 2,6:sta 4,0:aan ja kokemus kotoisuudesta omalla asuinalueella 3,1:stä 4,5:een. Vahvin ero koski luottamusta omiin kykyihin osallistua politiikkaan Suomessa: alle kaksi vuotta asuneilla keskiarvo oli 1,8 ja vähintään 16 vuotta asuneilla 3,2. Alle kaksi vuotta Suomessa asuneiden ryhmä on hyvin pieni (n=13), joten sen tuloksia on tulkittava varoen.

Kaikissa väittämissä arviot eivät muuttuneet johdonmukaisesti Suomessa asumisen ajan mukana. Arvio suomalaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta oli korkeimmillaan 2–8 vuotta Suomessa asuneilla (3,9) pisimpään asuneiden sijaan. Näkemys venäjänkielisten vaikutusmahdollisuuksista oli korkeimmillaan 5–8 vuotta Suomessa asuneilla (3,4) ja tätä matalampi pisimpään asuneilla (3,1). Myös mahdollisuus tuoda omia mielipiteitä avoimesti esiin arvioitiin korkeimmaksi 5–8 vuotta Suomessa asuneiden ryhmässä (4,1).

Ikäryhmien välillä erot ovat selkeimmät poliittiseen osallistumiseen liittyvissä uusissa väittämissä. Luottamus omiin kykyihin osallistua politiikkaan laskee iän myötä, mutta ei täysin tasaisesti: 20–39‑vuotiailla keskiarvo oli 3,2–3,3 ja 70–85-vuotiailla 2,6. Samoin näkemys siitä, että venäjänkieliset voivat vaikuttaa poliittisiin päätöksiin Suomessa, oli korkein nuorimmissa ikäryhmissä (3,4) ja matalin 60–69-vuotiailla (2,7). Sen sijaan kokemus yhdenvertaisuudesta oli korkein vanhimmassa ikäryhmässä (4,1) ja matalin 40–49-vuotiailla (3,6), ja yhteiskunnallisten asioiden aktiivinen seuraaminen oli yleisintä 60–69-vuotiailla (3,6) ja vähäisintä 40–49-vuotiailla (2,9).

Hyvä suomen kielen osaaminen liittyy vahvasti siihen, miten yhdenvertaiseksi vastaajat kokevat itsensä kantasuomalaisten kanssa ja kuinka hyvin he kokevat olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Ero on suuri: heikoimman kielitaidon ryhmässä (arvio 1, n=45) kokemus suomalaisen yhteiskunnan osana olemisesta sai keskiarvon 2,6 ja parhaan kielitaidon ryhmässä (arvio 5, n=195) 4,4. Yhdenvertaisuuden kokemus nousee vastaavasti 3,1:stä 4,3:een, kotoisuus omalla asuinalueella 3,7:stä 4,7:ään ja luottamus omiin kykyihin osallistua politiikkaan 2,4:stä 3,8:aan. Myös Suomen yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen oli yleisempää niiden keskuudessa, jotka puhuivat suomea hyvin (heikoimman kielitaidon ryhmässä 2,8 ja parhaan kielitaidon ryhmässä 3,5).

Suomen kansalaiset (sekä yksinomaan Suomen kansalaiset että kaksoiskansalaiset) suhtautuivat useimpiin esitettyihin väittämiin myönteisemmin kuin henkilöt, joilla ei ollut Suomen kansalaisuutta. Kokemus suomalaisen yhteiskunnan osana olemisesta sai keskiarvon 4,3 pelkästään Suomen kansalaisilla (n=108) ja 3,9 Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisilla (n=461),mutta vain 3,3 pelkästään Venäjän kansalaisilla (n=271). Yhdenvertaisuuden kokemuksessa ero on samankaltainen: pelkästään Suomen kansalaisilla keskiarvo oli 4,2, kaksoiskansalaisilla 4,0 ja pelkästään Venäjän kansalaisilla 3,3. Ne vastaajat, joilla oli jonkin muun maan kansalaisuus (oletettavasti pääasiassa Viron tai Latvian, n=102), arvioivat seuraavansa Suomen yhteiskunnallisia asioita vähiten kaikista kansalaisuusryhmistä (2,8).

Annetut arviot vaihtelivat myös jonkin verran Suomeen muuton syyn kautta tarkasteltuna: vanhempien mukana lapsena tai nuorena Suomeen muuttaneet (n=135) arvioivat lähes kaikkia esitettyjä väittämiä muita positiivisemmin. Heidän kokemuksensa yhteiskunnan osana olemisesta sai keskiarvon 4,1 ja yhdenvertaisuudesta 4,2, samoin kuin paluumuuttajilla ja suomalaisen sukutaustan vuoksi muuttaneilla (3,9 ja 3,9). Työn (n=187) ja opiskelun (n=143) vuoksi muuttaneilla vastaavat keskiarvot ovat 3,4 ja 3,5, ja matalimmat arviot antoivat tilapäisen suojelun perusteella maahan tulleet (2,8 ja 2,6), joskin tämä ryhmä on hyvin pieni (n=14).

Sukupuolten välillä erot ovat pieniä, enintään kahden kymmenyksen suuruisia.

Seuraavaksi käydään läpi tarkempia tuloksia kustakin väittämästä.

Vuoden 2026 kierroksella vastaajilta kysyttiin avoimena kysymyksenä, mitä he pitävät onnistuneena kotoutumisena. Kysymykseen vastasi 961 henkilöä eli lähes jokainen vastaaja, mikä tekee siitä tutkimuksen laajimman avovastausaineiston. Kysymystä ei ole esitetty aikaisemmilla tutkimuskierroksilla. Analyysiin otettiin 892 vastausta. Sen ulkopuolelle jätettiin vastaukset, joissa ei ollut kysymyksen kannalta luokiteltavaa aineistoa.

Sama vastaus saattoi sisältää useita eri teemoja, joten vastauksia voitiin luokitella useampaan kuin yhteen teemaan. Yleisimmin vastauksissa esiintyivät työ ja taloudellinen omavaraisuus (519 vastausta, 58 %), kieli ja kielellinen toimintakyky (507; 57 %), sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus (347; 39 %), kulttuuri, normit ja sopeutuminen (217; 24 %), kuuluminen, hyvinvointi ja elämän vakiintuminen (157; 18 %) sekä koulutus ja osaamisen kehittäminen (146; 16 %).

Valtaosa vastauksista oli luettelomaisia: sama vastaaja nimesi tyypillisesti kolme tai neljä tekijää peräkkäin, useimmiten kielen, työn ja sosiaaliset suhteet yhdessä.

Ystäviä kantaväestön keskuudessa, sujuva kielitaito ja kodin tunne.

Onnistunut kotoutuminen tarkoittaa työtä, kielitaitoa ja sisäistä tunnetta siitä, että kuuluu yhteiskuntaan ja Suomen järjestelmään.

Kielitaito, lait ja mikä tärkeintä, ei vertailua edelliseen maahan.

Mukava olo maassa, vuorovaikutuksen sujuminen, kyky keskustella oman kielikuplan ulkopuolella, luottamus yhteiskuntaan ja tunne osallisuudesta siihen sekä mahdollisuus opiskella ja työskennellä itseä kiinnostavalla alalla.

Ennen muuttoa pitäisi saada tietoa maasta ja maan järjestelmistä, kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta, kunnallisista käytännöistä ja sosiaalipalveluista.

Vastauksissa korostuvat erityisesti työ ja taloudellinen omavaraisuus sekä kielitaito. Näiden rinnalla onnistuneeseen kotoutumiseen liitetään kuitenkin myös sosiaaliset suhteet, kulttuuriin ja normeihin sopeutuminen sekä kuuluminen ja hyvinvointi. Vastaukset muodostavat siten useita rinnakkaisia kotoutumisen ulottuvuuksia, vaikka työ ja kielitaito ovat niistä yleisimmät.

Osallisuus, osallistuminen ja kotoutuminen

• Vuosien 2022 ja 2024 välillä havaittu yleinen lasku ei jatkunut vuosien 2024 ja 2026 välillä: kaikkien vertailukelpoisten väittämien keskiarvot muuttuivat pääosin vain hyvin vähän vuoden 2024 tasosta. Kaikkien seurannassa mukana olleiden väittämien keskiarvot jäivät kuitenkin edelleen vuoden 2022 tason alapuolelle.
• Pitkään Suomessa asuneet arvioivat sekä yhdenvertaisuutensa että yhteiskuntaan kuulumisensa lähelle asteikon yläpäätä.
• Hyvä suomen kielen taito ja Suomen kansalaisuus olivat yhteydessä korkeampiin osallisuutta ja yhdenvertaisuutta koskeviin arvioihin. Sen sijaan kokemuksessa yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta vastaavaa ryhmäeroa ei havaittu.
• Matalimmat arviot saavat kokemus venäjänkieliseen yhteisöön kuulumisesta ja luottamus omiin kykyihin osallistua politiikkaan sekä yhteiskunnallisten asioiden aktiivinen seuraaminen. Luottamus omiin kykyihin osallistua politiikkaan Suomessa keräsi myös suurimman osuuden täysin eri mieltä olevia vastaajia, eli vastaukset painottuvat muita väittämiä selvemmin asteikon molempiin päihin.
• Luottamus omiin kykyihin osallistua politiikkaan sekä näkemys venäjänkielisten mahdollisuuksista vaikuttaa poliittisiin päätöksiin olivat keskimäärin matalampia vanhemmissa kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
• Vastaajat hahmottavat onnistuneessa kotoutumisessa useita eri ulottuvuuksia, joista työn ja taloudellisen toimeentulon sekä kielitaidon merkitys korostuvat kaikkein useimmiten.