Venäjänkielisten mediaprojektien perustamisen ja ylläpitämisen motiivit Suomessa

Yhdessä haastattelussa tunnistetaan erillinen motivaatio, joka ei liity niinkään projektin sisältöön kuin kielen valintaan ja sen henkilökohtaiseen merkitykseen.

Tekijälle venäjänkielisen sisällön tuottaminen toimii keinona ylläpitää ja kehittää omaa äidinkieltään tilanteessa, jossa kielen luonnollinen käyttö vähenee maastamuuton myötä. Tässä tapauksessa mediatoiminta näyttäytyy säännöllisenä kielellisenä harjoituksena sekä välineenä kielen säilyttämiseen.

“Se on tietenkin oman äidinkielen säilyttämistä ja kehittämistä. Huomasin, että kielitaito todella heikkenee, jos sitä ei käytä aktiivisesti ja riittävästi.”(Haastateltava 1) ⁷

Useissa haastatteluissa mediaprojekti kuvataan ensisijaisesti sosiaalisen tuen ja horisontaalisen vuorovaikutuksen välineenä eikä pelkästään tiedonvälityksen alustana. Osallistujat kokevat omat projektinsa turvallisempina ja vähemmän konfliktoituneina tiloina verrattuna muuhun verkkoympäristöön.

Haastatellut korostavat tarvetta ympäristölle, joka on vapaa polarisaatiosta ja konfliktihakuisesta retoriikasta (jonka he katsovat leimaavan joitakin muita venäjänkielisiä tiloja) ja jossa avoin keskustelu sekä keskinäinen apu ovat mahdollisia.

Tässä yhteydessä mediakäytäntö toimii ”turvallisen tilan” rakentamisen välineenä yhdistäen ihmisiä, joilla on erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä, yhteisen kielen kautta.

Lisäksi esiin tulee sosiaalinen ulottuvuus: säännöllisen vuorovaikutuksen kautta syntyy pysyviä suhteita ja ystävyyksiä, ja mediaprojektista muodostuu väline sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen.

Näin turvallisuuden ja kuulumisen motiivi laajentaa ymmärrystä mediatoiminnasta yhteisön rakentamisen muotona, ei pelkästään sisällöntuotantona.

”Ihmisiltä todella puuttuu turvallinen tila, jossa ei ole näitä loputtomia riitoja. Tila, jonka ilmapiiri ei ole toksinen, jossa voi puhua avoimesti, jakaa ongelmia, pyytää apua ja jossa ei saa vastaukseksi myrkyllisiä kommentteja tai neuvoja.” (Haastateltava 2) ⁸

”Siksi näen tämän ennemmin venäjää puhuvan yleisön kohtaamispaikkana. Yleisö on hyvin kirjavaa täysin erilaisine näkemyksineen ja maailmankuvineen.” (Haastateltava 10) ⁹

Lisäksi mediatoiminnan sosiaalinen ulottuvuus korostuu: venäjänkielisen sisällön tuottaminen mahdollistaa läheisten ihmissuhteiden ja ystävyyksien syntymisen. Näin mediatoiminta toimii henkilökohtaisen sosiaalisen tilan rakentamisen välineenä.

Tämä motiivi on tyypillisempi yksityishenkilöille ja bloggaajille kuin muille mediatoimijaryhmille, ja se korostaa mediatoiminnan sosiaalista ulottuvuutta.

”Venäjänkielisen sisällön tekemisen myötä sain ystäviä, hyvin läheisiä ystäviä. Tämä oli hyvin tärkeä vaihe elämässäni, sillä löysin ihmisiä, joilla oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita. Tämä liittyy siis myös ystävyyssuhteisiin. YouTube auttoi tässä merkittävästi. Minulla on edelleen, monen vuoden jälkeen, ystäviä, jotka tapasin Suomessa juuri venäjänkielisen sisällöntuotannon kautta.” (Haastateltava 1) ¹⁰

“Tunnen vastuuta seuraajiani kohtaan, kuka muu kaataisi heille torstaisin vodkaa? On ihmisiä, joiden kanssa olemme viettäneet chatissa vuosikausia, he ovat ystäviä, vaikkakin virtuaalisia. He ovat tulleet tänne tilini kautta, enkä halua jättää heitä. Tästä on tullut rakas tila, jossa on mukava toivottaa toisille vaikka hyvää huomenta. Tiedän, että he odottavat minun nostavan esiin aiheita, jotka tarjoavat mahdollisuuden keskusteluun. Joskus keskustelu ei lähde käyntiin, kukaan ei tiedä mistä puhua. Silloin postaukseni voi käynnistää laajan keskustelu, usein aivan eri aiheesta, satoine kommentteineen.” Haastateltava 3 ¹¹

Haastatteluaineiston perusteella yleisin motivaatio liittyy pyrkimykseen kompensoida Suomessa asuville venäjänkielisille suunnatun saavutettavan ja ymmärrettävän tiedon puutetta sekä tukea integraatiota haastateltavien näkökulmasta.

”Minusta tuntui kiinnostavalta luoda projekti, joka käsittelisi asioita laajemmin kuin venäjänkielinen Yle. Toisin sanoen tarjota venäjäksi laajemman kuvan siitä, mitä suomalaisessa mediassa kirjoitetaan.” (Haastateltava 10) ¹²

Tässä yhteydessä mediaprojektit toimivat tiedonvälityksen ja käytännön ohjauksen välineinä. Tekijät jakavat arjen kannalta keskeistä tietoa (esimerkiksi asioinnista, verotuksesta ja työllistymisestä), selittävät suomalaisen lainsäädännön ja yhteiskunnallisten prosessien erityispiirteitä sekä auttavat yleisöä hahmottamaan paikallista kontekstia käsittelemällä ajankohtaisia aiheita venäjäksi.

”Tehtävämme on edistää integraatiota median avulla tai tukea integraatioprosessiamedian kautta.” (Haastateltava 7) ¹³

Mediatoiminta asemoituu horisontaalisen vertaistuen muodoksi sekä välittäjäksi venäjänkielisen yleisön ja suomalaisen institutionaalisen toimintaympäristön välille.

”Vähitellen seuraajamäärän kasvaessa tämä kuitenkin hieman muuttui. Huomasin, että ihmisillä oli pyyntöjä ja kysymyksiä, joihin osasin vastata. Siitä tuli jossain määrin tapa auttaa, neuvoa tai kertoa asioista.” (Haastateltava 3) ¹⁴

”Ihmiset tarvitsivat oppaita ja vinkkejä siitä, mitä huomioida muuttaessa, miten esimerkiksi rekisteröityä maistraattiin tai saada vanhemmille vierailuviisumi sekä vastauksia lukuisiin käytännön kysymyksiin, kuten työn löytämiseen.” (Haastateltava 3) ¹⁵

”Venäjänkieliset kokoontuvat, ainakin minun tapauksessani, ensisijaisesti ratkaisemaan arjen kiireellisiä kysymyksiä sekä etsimään apua ja tukea. He ovat tulleet tänne ja tarvitsevat jonkun, joka ohjaa heitä eteenpäin. Vasta myöhemmin voi syntyä ystävyyssuhteita.” (Haastateltava 3) ¹⁶

”Yksi tavoitteistani on kertoa Suomessa asuville venäjänkielisille, miten suomalaiset tosiasiassa puhuvat. Suomi on monimutkainen ja moniulotteinen kieli, ja lisäksi on vielä puhekieli, joka on täysin erilainen. Haluan selittää, miten se oikeasti toimii.” (Haastateltava 1) ¹⁷

”Muutin Suomeen vuonna 1999 ollessani 14-vuotias, ja kävin läpi kaikki paikallisen sopeutumisen vaiheet alakoulusta yliopistoon asti. Suoritin täällä peruskoulun, lukion ja yliopiston sekä työskentelin monenlaisissa tehtävissä. Siksi koin, että kokemukseni voisivat olla kiinnostavia. Tiesin myös, että sekä journalistisen taustani että henkilökohtaisen kokemukseni ansiosta minulla on paljon sellaista tietoa, jota Suomen venäjänkielisissä blogeissa ei juuri tarjota. Siksi päätin perustaa blogin, jossa voisin käsitellä näitä teemoja syvällisemmin.” (Haastateltava 9) ¹⁸

”Ehkä jotkin videoistani toimivat eräänlaisena perehdytyksenä Suomeen niille, jotka harkitsevat muuttoa tänne: ne sisältävät faktoja, huomioita ja myös varoituksia. Tätä on vaikea kuvata yhdellä sanalla, mutta tarkoitan jotakin tämän suuntaista.” (Haastateltava 1) ¹⁹

Joissakin haastatteluissa tuki ymmärretään laajemmin keinona normalisoida venäjänkielisten asukkaiden arkea Suomessa. Mediaprojektien tavoitteena on tasapainottaa kriisipainotteista sisältöä tarjoamalla tietoa arjen tapahtumista, kulttuurielämästä ja osallistumismahdollisuuksista. Tässä mielessä kyse ei ole vain institutionaalisesta integraatiosta, vaan myös edellytysten luomisesta sosiaalisen elämän normalisoitumiselle.

”Minusta tuntuu, että monilla on tarve hyväksyä, että lähtö on käytännössä pysyvä, ja samalla tarve normalisoida elämäänsä täällä. He elävät usein venäjänkielisessä emigranttikuplassa, jossa huomio keskittyy yhteen asiaan – sotaan. Mutta ihmiset haluavat elää: heillä on lapset, ehkä työ ja arki. He haluavat tietää tapahtumista, siitä, minne mennä elokuviin, koska he eivät osaa suomea. Osa heistä osaa englantia ja pystyy lukemaan tekstityksiä elokuvateatterissa, mutta kaikilla ei ole sitäkään mahdollisuutta. Venäjänkielisiä on hyvin paljon erilaisissa Telegram-kanavissa, mutta he ovat hajallaan. Emme tietenkään voi yhdistää kaikkia, mutta jo pelkästään tiedon jakaminen on minusta hyvin tärkeää. Lisäksi on ryhmiä, jotka jäävät usein näkymättömiksi, kuten liikekannallepanoa paenneet ja turvapaikkaa hakevat LGBT-ihmiset.” (Haastateltava 8) ²⁰

Huomionarvoista on, että integraatiotehtävä nousee esiin myös julkisen palvelun median edustajien haastatteluissa. Toisin kuin yksityishenkilöiden projekteissa, joissa tuki kuvataan useammin venäjänkieliselle yleisölle suunnattuna apuna, julkisen palvelun median yhteydessä integraatio ymmärretään laajemmin yhteiskunnalliseksi prosessiksi, joka palvelee sekä venäjänkielisiä asukkaita että suomalaista yhteiskuntaa kokonaisuutena.

Elämän eri osa‑alueiden, kuten talous, kulttuuri ja urheilu, käsittely toimii keinona tarjota kokonaisvaltainen kuva yhteiskunnasta ja vähentää sosiaalisen segregaation riskiä. Näin integraatiota ei tulkita yksisuuntaisena sopeutumisena, vaan osana laajempaa yhteiskunnallisen eheyden prosessia.

”Miksi tämä projekti? Koen, että se liittyy väestön parempaan integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä palvelee sekä venäjänkielisiä asukkaita että koko suomalaista yhteiskuntaa, ja auttaa ehkäisemään niin sanottuja erillisiä kuplia. Siksi meillä on erillisiä osioita, käsittelemme taloutta, kulttuuria, urheilua ja niin edelleen. Suomalaisen yhteiskunnan käsittelyä eri puolilta, siihen tutustumista, ja vain vähän politiikkaa.” (Haastateltava 4) ²¹

Oman näkökulman koettu aliedustus

Useissa haastatteluissa mediaprojektien käynnistäminen kuvataan reaktiona kokemukseen oman aseman aliedustuksesta niin yhteiskunnassa yleisesti kuin erityisesti mediakentässä.

Osallistujat kuvaavat, että suuret suomalaiset mediat eivät huomioi heidän näkökulmiaan ja sivuuttavat heidän esiin nostamansa aiheet.Omien mediakanavien luominen toimii tässä yhteydessä keinona palauttaa toimijuus sekä mahdollistaa oman näkemyksen muotoilun ja levittämisen ilman välikäsiä.

”Haluan korostaa, että näkökulmamme oli aliedustettu erityisesti mediassa. Lähetimme säännöllisesti kannanottoja maan keskeisille medioille, pyysimme niitä osallistumaan tapahtumiimme ja tuomaan esiin näkökantamme, mutta useimmiten emme saaneet vastausta. Siksi jouduimme luomaan omat kanavamme tuodaksemme näkemyksemme esiin.” (Haastateltava 5) ²²

”Koen tärkeäksi, että kerromme niistä ihmisistä, jotka tarvitsevat apua.” (Haastateltava 8) ²³

”Vastapropaganda” ja ”taistelu mielistä”

Toinen reaktiivisen motivaation muoto liittyy käsitykseen Suomea koskevasta disinformaatiosta venäjänkielisessä mediaympäristössä. Sisällöntuotanto kuvataan pyrkimyksenä tarjota vaihtoehtoinen tulkinta tapahtumista sekä ”näyttää elämä sellaisena kuin se on.”

Mediatoiminta saa ideologisen vastavaikuttamisen piirteitä, sillä siihen sisältyy pyrkimys vaikuttaa narratiiveihin ja oikaista virheellistä tietoa.

Projekti asemoidaan paitsi tiedonlähteeksi myös osaksi informaatiovaikuttamisen kenttää.

”Yksi sisällöntuotannon tavoitteistamme oli se, että jo järjestöä perustaessa vuonna 2021 havaitsimme Venäjällä puhuttavan Suomesta valheellisesti ja varsin kielteiseen sävyyn. Päätimme siksi kuvata Suomea sellaisena kuin se on, esitellä elämää täällä sekä kumota virheellisiä väitteitä, esimerkiksi lasten huostaanottoihin liittyen, sekä muuta venäjänkielisessä mediassa leviävää disinformaatiota.” (Haastateltava 7) ²⁴

Joissakin haastatteluissa ilmenee, että alkujaan reaktiivinen tai konfrontatiivinen motivaatio voi ajan myötä muuttua. Jotkut osallistujat korostavat ammatillisia rajoja ja halua välttää propagandistista retoriikkaa, vaikka projekti olisi alun perin nähty vastauksena ulkoiseen informaatiouhkaan.

Työskentely heterogeenisen yleisön kanssa vahvistaa pyrkimystä tasapainoisempaan esitystapaan sekä neutraalin linjan säilyttämiseen.

”Alun perin tavoitteenani saattoi olla vastapropaganda. Olen kuitenkin journalisti, enkä voi harjoittaa propagandaa missään muodossa. Minulle ei ole merkitystä, onko kyse niin kutsutusta hyväntahtoisesta propagandasta vai venäläisestä propagandasta.”(Haastateltava 8) ²⁵

”Jos julkaisisin ainoastaan sisältöä, jota itse todella haluan, se edustaisi täysin opposition näkökulmaa, ja puolet yleisöstä olisi jo kauan sitten kadonnut. Siksi pyrin ylläpitämään neutraalia linjaa, jotta yleisö pysyy mukana. Tavoitteena on tarjota yleisölle kokonaiskuva.” (Haastateltava 10) ²⁶

Haastatteluaineisto osoittaa, että Ukrainan sodan alkaminen muodostui käännekohdaksi monille mediaprojekteille. Muutokset koskivat paitsi sisältöjen teemoja myös projektien käsitystä omasta roolistaan ja tehtävästään. Aiemmin ajankohtaisina ja merkityksellisinä pidetyt aiheet alkoivat muuttuneessa tilanteessa vaikuttaa toissijaisilta tai jopa sopimattomilta, mikä johti sisällöllisten painopisteiden siirtymiseen poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Monissa tapauksissa mediaprojekti muuttui arjen havaintojen jakamisesta analyysin, kriittisen pohdinnan ja julkisen kannanoton alustaksi.

”Sodan alkamisen jälkeen suunta muuttui jyrkästi, koska aiemmin käsitellyt aiheet alkoivat tuntua tilanteeseen nähden liian kevyiltä ja merkityksettömiltä. Lisäksi käsittelen blogissani sitä, mikä minua kulloinkin huolettaa, ja tuolloin keskiöön nousivat luonnollisesti maailman tilanne ja sota. Näin blogin sisältö siirtyi poliittisempaan suuntaan…. Aluksi analysoin Venäjän toimia ja vertasin niitä esimerkiksi Suomeen ja talvisotaan… mutta myöhemmin tarkastelin enemmän sisäpolitiikkaa.”(Haastateltava 9) ²⁷

”Olemme itse asiassa edelleen tässä prosessissa, mutta viimeisten kolmen vuoden aikana, erityisesti sodan alkamisen jälkeen, olen tuntenut vahvan sisäisen tarpeen tarjota ihmisille vaihtoehtoista tietoa ja tukea taiteilijoita. (Haastateltava 7) ²⁸

Sodan alkamisen jälkeen myös suomenkielisten kollegoiden lisääntynyt kiinnostus vahvisti kokemusta työn kysynnästä ja merkityksellisyydestä sekä toimi lisämotivaation lähteenä.

”Kokemus kysynnästä ja merkityksellisyydestä lisää motivaatiota. Vuoden 2022 jälkeen suomenkielisten kollegoiden yhteydenotot lisääntyivät merkittävästi. Aloimme nähdä itsemme aiempaa merkittävämpinä toimijoiksi. Taustalla vaikuttaa myös tarve saada tunnustusta suomalaiselta enemmistöltä, mikä aiemmin puuttui.” (Haastateltava 4) ²⁹

Rajan sulkeminen näyttäytyy haastatteluissa itsenäisenä reaktiivisen motivaation katalysaattorina.

Joissakin tapauksissa mediaprojektista tulee tietyn ryhmän etujen puolustamisen väline, tapa sanoittaa ongelma sekä tuoda se julkiseen keskusteluun.

Tässä yhteydessä motivaatio saa osallistujien omien kuvausten mukaan oikeudellisen ja edunvalvonnallisen luonteen.

“Ja ihmiset, jotka sanovat, että teille tämä on vain epämukavaa, he… eivät ymmärrä lainkaan, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, joille tämä (suljettu) raja on oikeasti ongelma… Se on rikkonut ihmisten elämän… Mutta kun luen näitä tarinoita, minulla… on valinta joko istua ja itkeä tai tehdä jotakin. Minä valitsen tehdä jotakin… olla antamatta heidän unohtaa meitä. Tarkoitan nyt niitä, jotka tekevät päätöksiä.” (Haastateltava 6) ³⁰

Yhteiskunnallisten ja institutionaalisten perustelujen ohella haastatteluissa tulee esiin myös henkilökohtaisen ja emotionaalisen motivaation ulottuvuus. Reaktio kriisiin kuvataan vaihtoehtona avuttomuudelle: mediatoiminnasta tulee tapa muuntaa pettymys ja huoli toiminnaksi.

”Liikkeellepaneva voimani oli pikemminkin pettymys ja tarve tehdä jotakin. Kun luen näitä tarinoita, minulla on valinta: joko istua ja itkeä tai tehdä jotakin. Valitsen tehdä jotakin.” (Haastateltava 6) ³¹

¹ "Я на тот момент еще даже убежище не получил. Поэтому мне вообще было хоть чем-то заниматься. Единственное, чем занимался, это учил финский все это время. И как волонтерство мне было это интересно. " (Haastateltava 8) 

² Я ходил на курсы, разумеется, но это такие 2-3-часовые курсы платные, и все остальное время чем-то должен заниматься. Мы уже обходили все музеи, обгуляли весь город Хельсинки, Вантаа, Сипо и Эспоо, а это была возможность внести какой-то распорядок, чем-то тебя занять, то, что тебе интересно, то, что ты умеешь делать, и то, что мне кажется, по крайней мере полезным, что мы рассказываем в том числе о тех людях, которым нужна какая-то помощь, например." (Haastateltava 8) 

³ "Говорю я гораздо хуже, чем я пишу, ну и поэтому думала-думала, мне говорят девчонки, ну что ты маешься, заведи блог. Всю жизнь писала, ну и сейчас пиши. И это было сделано абсолютно из-за, не то чтобы скуки, потому что мне не скучно, я могу там вышивать, рисовать, еще миллион дел делать. Но это внутренняя потребность писать, плюс анализ, самоанализ вживания в новую финскую жизнь." (Haastateltava 3) 

⁴ "Мотивация была научиться говорить на камеру и вообще на публику. Потому что у меня были проблемы тогда с презентацией себя. Я тогда закончила обучение в бакалавриате, и я заметила, что я очень переживаю, как-то волнуюсь всегда на публике. И вот у меня была такая задача, что я хочу как-то прокачать эти способности. И подумала, что это хорошая идея." (Haastateltava 1) 

⁵ «Это возможность сохраняться в профессии, что ты должен делать. <...> Сейчас, ну просто возможность дальше продолжать это дело, потому что ты уже понимаешь, что вложено много средств с точки зрения сил личных и затрат времени». (Haastateltava 8) 

⁶ "это внутренняя потребность писать, плюс анализ, самоанализ вживания в новую финскую жизнь. Постепенно, когда стали появляться подписчики, это начало трансформироваться немножко уже, потому что я увидела, что у людей есть запросы и вопросы, на которые я знаю, как правильно ответить. И это стало в какой-то из частей способом помощи, что ли, кому-то, в том, в чем я могу помочь, подсказать, где-то что-то рассказать." (Haastateltava 3)

⁷ Это, конечно, сохранение своего родного языка и его улучшение. Потому что я заметила, что он очень увядает, если на нём всё-таки не говорить так обширно и всё такое. (Haastateltava 1) 

⁸ “людям действительно не хватает именно вот безопасного какого-то пространства, где нету вот этих бесконечных срачей, извините за выражение, но как есть. Где нет токсичной атмосферы, где можно будет открыто поговорить, поделиться своими проблемами, попросить о помощи и не получить в ответ какой-то токсичный отзыв или какую-то рекомендацию” (Haastateltava 2) 

⁹ “Поэтому я больше это рассматриваю как место встречи аудитории, говорящей на русском. Аудитории разной. Абсолютно с разными взглядами, абсолютно с разным видением мира.” (Haastateltava 10)

¹⁰ “И, конечно, с созданием контента на русском языке у меня появились как раз друзья, очень близкие друзья вошли в мой близкий круг. И, конечно, это было очень важным моментом в моей жизни. Нашлись люди с похожими интересами. Поэтому это также входит в какие-то дружеские связи. YouTube очень помог с этим. До сих пор у меня много лет есть друзья, с которыми я именно через русскоязычный контент встретила в Финляндии людей своих.” (Haastateltava 1) 

¹¹ “Ну, чувство ответственности. Кто им нальёт по четвергам водку? То есть есть уже люди, с которыми мы в чате провели вместе бок о бок несколько лет, они уже друзья, пусть и виртуальные, но тем не менее. И я вот их всех тут собрала, и сейчас я скажу «до свидания», что ли? Ну, не хочется. Это уже такое пространство любимое, куда приятно там зайти пожелать просто доброе утро друг другу, например. И я знаю, что они ждут от меня тоже, что я вброшу какую-то тему, которая им позволит потом поболтать. Иногда хочется поболтать, а разговор не клеится, никто не знает про что. Появляется мой пост, и он может перерасти в дискуссию огромнейшую на сотни комментариев, но на совершенно другую тему.” (Haastateltava 3) 

¹² “И мне показалось, что будет интересно создать такой проект, который бы затрагивал более широко, чем русский Yle. То есть на русском языке давать картинку того, что пишут финские СМИ более широко.” (Haastateltava 10)

^{13 “}Но наша задача — это такая интеграция через медиа, или поддержка интеграционного процесса через медиа.” (Haastateltava 7) 

¹⁴ "Постепенно, когда стали появляться подписчики, это начало трансформироваться немножко уже, потому что я увидела, что у людей есть запросы и вопросы, на которые я знаю, как правильно ответить. И это стало в какой-то из частей способом помощи, что ли, кому-то, в том, в чем я могу помочь, подсказать, где-то что-то рассказать." (Haastateltava 3)

¹⁵ "Людям потребовались гайды, подсказки, как переехать, как, не знаю, зарегистрироваться в магистрате, как получить визу для родителей, чтобы они приехали в гости, и множество-множество практических вопросов – как найти работу, и так далее…" (Haastateltava 3)

¹⁶ "Люди собираются, русскоязычные, в основном, по крайней мере у меня, в основном для того, чтобы решить свои насущные жизненные вопросы, найти помощь и поддержку. Они приехали, им нужен человек, который их возьмет за ручку и поведет. Потом уже из этого может начать развиваться дружба между кем-то." (Haastateltava 3)

¹⁷ "Кстати, это одна из моих миссий таких, вести именно, рассказать русскоязычным людям, которые живут в Финляндии, как на самом деле финны говорят на этом языке. Такой сложный, многогранный, а разговорный язык совсем другой. Это моя большая миссия, рассказать, как на самом деле." (Haastateltava 1)

¹⁸ "Поскольку я сама в Финляндию переехала в 1999 году, когда мне было 14 лет, соответственно, я прошла все этапы местной адаптации, начиная, скажем так, от начальной школы и заканчивая университетом финским, соответственно. Я здесь тоже закончила школу, гимназию, университет, я работала на самых разнообразных работах, и, соответственно, мой опыт в некотором смысле казался мне достаточно интересным. И я знала, что и в том числе благодаря профессии журналистики, и в том числе благодаря личному опыту у меня есть большое количество информации, которую на русском языке, наверное, в этом пространстве, в блогосфере русскоязычной Финляндии больше никто не подает. Поэтому я решила завести блог для того, чтобы рассказывать истории на более глубоком уровне, наверное, если так сформулировать." (Haastateltava 9)

¹⁹ "То есть, наверное, всё-таки какие-то мои видео, наверное, это как такой онбординг, онбординг для Финляндии, для тех, кто хочет сюда переехать, вот, какие-то факты, какие-то предупреждения какие-то, то есть, очень сложно каким-то одним словом это сказать, но вот что-то такое мне приходит в голову." (Haastateltava 1)

²⁰ “И поэтому пожелание, мне кажется, от многих идет, что люди, те, кто уехал, они понимают, что уехали практически, может быть, навсегда. И у них есть потребность в нормализации жизни здесь. Потому что они же вечно варятся в русскоязычной уехавшей тусовке, у которых мысли только об одном, об этой войне. А люди хотят жить, у них дети, работа, у кого она есть, слава богу, и прочее. То есть они хотят знать вообще, какие мероприятия происходят, куда сходить в кино, потому что финский никто не знает, английский, если знает, там субтитры, может быть, в кинотеатре посмотрит. А остальные этого ничего не имеют. Узнать, где какие-то мероприятия, причем русскоязычных очень много, в тех же телеграм-каналах, они очень разрозненные, и, понятное дело, что мы там не можем объединить их все, но хотя бы о чем-то рассказывать, мне кажется, очень важно. Плюс есть какие-то группы, которые вообще мало интересны. Те же убежавшие от мобилизации, те же ЛГБТ-просители убежища.” (Haastateltava 8)

²¹ “Для чего это было сделано? Я могу предположить, что, наверное, для лучшей интеграции населения финское общество, потому что это отвечает интересам не только вот этих самых эмигрантов и русскоговорящих, но и интересам всего финского общества, чтобы не было здесь так называемых лишних колёс. Поэтому у нас и были всегда рубрики специально разделённые, мы говорили об экономике, о культуре, о спорте и так далее и тому подобное, то есть, освещение финского общества со всех сторон, знакомство, до поры до времени минимум политики.” (Haastateltava 4)

²² “Считаю важно добавить, что наша точка зрения была недопредставлена именно в уже в существующих медиа. Мы подавали на это запрос. Мы регулярно направляли заявления о наших позициях в, скажем так, самые известные медиа страны, просили их прибыть на какие-то наши мероприятия, просили их осветить нашу точку зрения на вопрос, и чаще всего не получали никакого ответа. По этой причине, чтобы предоставить свою точку зрения, нам потребовалось создать собственные ресурсы.” (Haastateltava 5)

²³ “мне кажется, по крайней мере полезным, что мы рассказываем в том числе о тех людях, которым нужна какая-то помощь.” (Haastateltava 8)

²⁴ “Одновременно с этим вот у нас одна из наших целей, когда мы создавали контент, это вот мы понимали отлично, создавали организацию, мы создавали ее, на секундочку, в 2021 году еще. Мы уже тогда понимали, да, что про Финляндию в России начали говорить какие-то, какую-то неправду, достаточно гадостную. И мы решили, что давайте мы тогда, то есть, ну, будем говорить про Финляндию как есть, да, и показывать, как бы, жизнь здесь, и про вот эти там всякие фейковые отборы детей, в общем, опровергать какую-то ложь про Финляндию, которая в медиаполе появляется на русском языке.“ (Haastateltava 7)

²⁵ “Изначально, наверное, была цель контр-пропаганда. Но я журналист, поэтому я не могу заниматься пропагандой ни в каком ее виде. Для меня неважно, какая это добрая машина пропаганды или российская пропаганда.” (Haastateltava 8)

²⁶ “То есть если бы я вообще публиковал, что я прямо сам хочу, то у меня вообще была бы сплошь оппозиционная такая вот повестка, все вот это в ту сторону, и у меня бы половины аудитории уже давно не было. Все бы разбежались просто, наверное. Поэтому я все стараюсь все-таки выдерживать нейтральную линию, чтобы аудиторию удерживать и смотреть. Давать им как бы картину общую.” (Haastateltava 10)

²⁷ “После того, как началась война, курс резко поменялся, потому что, во-первых, затрагиваемые раньше темы... Я просто не могла на них писать, они оказались мне слишком легкими, слишком как бы бессмысленными, наверное, в сложившейся ситуации. … И два. Меня... То есть, я транслирую в блоге то, что в некоторой степени меня волнует на данный момент. И на тот момент меня, естественно, волновала мировая ситуация, меня волновала война. Соответственно, политика блога поменялась в сторону политики… И я сперва анализировала какие-то вещи, которые делала Россия, проводила параллели, например, с Финляндией, с Зимней войной….. А потом я больше ушла, наверное, в сторону внутренней политики.” (Haastateltava 9)

²⁸ “…вот мы сейчас, на самом деле, в этом процессе… мы находимся, но пока что, … эти три года, я ощущаю… когда особенно началась война, то есть, я ощутил какой-то внутренний позыв,… что нам сейчас надо предоставлять людям альтернативную информацию, да, и что нам надо людям, да, помочь артистам.” (Haastateltava 7)

²⁹ «Этот аспект нашей востребованности и важности, он повышает градус для энтузиазма... после 2022 года число обращений со стороны финноязычных коллег резко возросло к нам. <...> Сразу стали ощущать себя какими-то такими большими людьми». Здесь скрытая мотивация заключается в получении «веса в собственных глазах» через признание финским большинством, чего не хватало в мирное время. (Haastateltava 4)

³⁰ “И люди, которые говорят, да вам просто неудобно, они.. вообще не понимают, что существует большая когорта людей, для которых эта (закрытая) граница это реально проблема… Она поломала людям жизнь. Но когда я читаю вот эти истории, у меня… есть выбор либо рыдать, сидеть, либо что-то сделать. Я выбираю что-то сделать… не давать не забыть про нас. Я имею в виду сейчас тех, кто принимает решения.” (Haastateltava 6)

³¹ «моей движущей силой, скорее, было разочарование и возмещение... когда я читаю вот эти истории, у меня просто реально, ну, как бы, у меня есть выбор либо рыдать, сидеть, либо что-то сделать. Я выбираю что-то сделать». Участник интервью 6